»Mutta», änkytin hämmästyneenä hänen innostaan, »onko teillä voimia siihen? Olisin hyvin iloinen saadessani seuraa, mutta luuletteko todellakin voivanne? Mitä sanotte, tohtori?»
Jenkinson hymyili.
»Se ei ole mikään typerä ajatus», sanoi hän. »Herra Royce tarvitsee lepoa ja rauhaa enemmän kuin mitään muuta, ja hänen täytyy saada viikon lepo merellä, mikä on paljon enemmän kuin hän voi täällä saada. Hänen aivonsa eivät voi pysyä hiljaa, olisipa hän missä tahansa. Täällä hän vain huolittelisi, mutta yhdessä teidän kanssanne hän olisi tyytyväinen. Sitäpaitsi on hänen oltava muassa, sillä aavistan löytöretken onnistuvan!»
Minäkin uskoin samoin; mutta Jenkinsonin sanoissa huomasin vain sen houkuttelevan, miellyttävän optimismin, joka oli auttanut häntä niin paljon tullakseen siksi taitavaksi lääkäriksi, joka hän oli. Puristin taas Roycen kättä ilosta saada hänet mukaani. Mitä häneen tulee, niin hän näytti aivan kuin muuttuneen, ja Jenkinson katsoi häneen hiljaisen tyytyväisyyden ilmein.
»Teidän on laitettava matkatavarat kuntoon», sanoin. »Voinko minä olla mitenkään apunanne?»
»Ette, sairaanhoitajatar saa sen tehdä tämän tohtorin avulla», vastasi hän nauraen. »Teidän on pidettävä huoli omista matkatavaroistanne ja varmaan ajateltava kaikkea muuta mahdollista. Sitäpaitsi ei meistä kumpikaan tarvitse paljon matkatavaroita. Älkää unohtako varata tuota toista hyttinne kojua minulle.»
»En», sanoin ja nousin. »Tulen noutamaan teitä huomisaamuna.»
»Hyvä; olen silloin matkakunnossa.»
Tohtori seurasi minua ulos antaakseen muutamia varovaisuutta tarkoittavia hyviä neuvoja. Royce oli vielä kaukana parantumisestaan; hän ei saanut vaivata itseään ylenmäärin; häntä oli niin paljon kuin mahdollista pidettävä iloisella mielellä ja hyvissä toiveissa; ennen kaikkea hän ei saanut olla huolissaan; levollisuus ja meri-ilma saisivat aikaan muun.
Kiiruhdin takaisin konttoriin ilmoittautuakseni viimeisen kerran päällikölleni ja saadakseni sen otteen, jonka Rogers oli luvannut lähettää minulle ja joka jo odotti minua työpöydälläni. Graham oli oikein iloinen saadessaan tietää kumppaninsa tekevän minulle seuraa, vaikka hän meidän poissaolomme vuoksi selvästi sai itse lisätyötä. Tiedustelut vuokra-ajuritoimistoissa olivat olleet tuloksettomat, mutta epäilin nyt, että Martigny oli itse vuokrannut vaunut ja ehkäpä vielä itse ollut ajurina — niin helppoa ja käsillä olevaa keinoa meidän eksyttämiseksemme vakoiluissa hän tuskin olisi päästänyt käsistänsä.