»Ei tietysti, sillä hänellä oli harvoin tapana pysähtyä puhelemaan minun kanssani. Minulla oli kiire, niin että en kiinnittänyt siihen seikkaan sen enempää huomiota.»
»Kiinnitittekö huomiotanne hänen ulkomuotoonsa? Näyttikö hän kiihtyneeltä?»
»Sitä seikkaa en pannut merkille. Minä katsoin vain vilkaisemalla ylös ja kumarsin. Sitäpaitsi en nähnyt hänen kasvojaan lainkaan, sillä hän käytti harsoa.»
»Harsoa!» toisti tutkintotuomari. »Ette ole maininnut ennen, että hänellä oli harso.»
»En. Kun hän tuli konttoriin, oli hänellä se nostettuna hatunreunustan yli — tiedätte kyllä, kuinka naisilla on tapana pitää sitä.»
»Vai niin, te näitte hänen kasvonsa selvästi, kun hän tuli sisään?»
»Näin.»
»Mutta kun hän poistui, oli hänellä harso laskettuna alas. Oliko se tiheä?»
»Hm.» Todistaja epäröi. »Se oli aivan tavallinen harso, luullakseni.»
»Mutta kuitenkin tarpeeksi tiheä salaamaan hänen kasvonsa?»