»Niin.»
Tutkintotuomari nyökäytti päätään.
»No, herra Rogers, kuinka kauan aikaa kului naisen poislähdöstä siihen, kun te menitte yksityiskonttoriin?»
»Ei kauempaa kuin kolme, neljä minuuttia. Arvelin, että herra Holladay ehkä valmistautui lähtemään tyttärensä mukana, enkä halunnut häntä pidättää.»
»Ja silloin näitte hänet, sanoitte niin, makaamassa pöytänsä yli kumarassa, veitsi kaulassa veren virratessa haavasta. Tunsitteko veitsen?»
»Kyllä, se oli hänen veitsensä — sama, joka hänellä oli kirjoituspöydällä kynien teroitusta ja raaputtamista varten.»
»Oliko se terävä?»
»Siinä oli vain yksi terä, joka oli hyvin terävä.»
Tutkintotuomari otti käteensä veitsen, joka oli hänen edessään pöydällä.
»Onko se tämä?» kysyi hän.