Rogers katseli sitä tarkoin.
»Kyllä se on se», vastasi hän.
Sen jälkeen lähetettiin veitsi kiertämään lautakunnan keskuuteen. Kun he olivat katselleet sitä, tutkimme Royce ja minä sitä. Veitsi oli tavallinen, yksiteräinen raaputusveitsi, varustettuna norsunluisella päällä. Se oli käännetty auki ja huomatakseni oli terä, jonka pituus oli noin kaksi ja puoli tuumaa, todellakin hyvin terävä.
»Oletteko hyvä ja selitätte herra Holladayn asennon», jatkoi tuomari.
»Hän oli kumarassa pöydän ääressä, kädet ojennettuina ja pää vinossa.»
»Ja verta oli vuotanut paljon?»
»Hirveän paljon! Joku oli nähtävästi koettanut pysähdyttää sen vuodon, sillä jonkun matkan päässä siitä oli läpeensä verinen nenäliina.»
Tutkintotuomari otti esiin nenäliinan ja ojensi sen todistajalle.
»Onko se tämä?» kysyi hän.
»Kyllä», vastasi Rogers hetkisen perästä.