Todistaja mietti vähän aikaa.
»Hänellä oli tummanpunainen puku», vastasi hän vihdoin, »ja siinä jonkunlaiset kapeat reunusteet — mustat ehkä. Siinä on kaikki, mitä minä voin teille sanoa.»
»Ja hattu?»
»Hattuun en kiinnittänyt huomiota. Katsoin häneen vain kiireisesti.»
»Mutta tästä kiireisestä katseesta huolimatta, herra Rogers, ettekö nähnyt mitään eriskummaista — mitään, joka olisi herättänyt teissä ajatusta, että se ehkä ei ollutkaan neiti Holladay?»
»En, en mitään.»
»Ei mitään erikoista hänen olennossaan — tai ulkomuodossaan?»
Todistaja epäröi.
»Ajattelin, että hän ei ollut aivan yhtä hyvän näköinen kuin tavallisesti», sanoi hän pitkäveteisesti. — »Hän näytti vähän kalpealta ja heikolta.»
»Konttorissahan oli pimeä kello viiden aikaan eilisiltana, vai kuinka?»