Goldberg nyökäytti päätään hyväksymisen merkiksi ja yleinen syyttäjä nojautui taaksepäin tuolissaan.
»Meillä ei ole mitään muuta kysyttävää todistajalta tällä kertaa», jatkoin. »Haluan vain että otatte talteen tämän kangaslapun.»
Annoin sen Goldbergille.
Hän pani sen muiden pöydällänsä olevien esineiden joukkoon, ja minä istuin taasen päällikköni viereen. Tämä oli saanut takaisin kaiken entisen pontevuutensa ja näytti aivan toiselta ihmiseltä.
»Jos sallitte, haluaisin minä kutsuttavaksi neiti Holladayn kamarineidin uudelleen», sanoi hän. Hänen pyyntöönsä suostuttiin heti. Tyttö huudettiin sisään ja Rogers meni huumaantuneena todistajain huoneeseen.
»Oletteko aivan varma, että teidän emännällänne oli tummanpunainen puku päällään eilen iltapäivällä?» kysyi hän tytön seisoessa jälleen todistajanpaikalla.
»Olen aivan varma!»
»Eikö se ollut tummanvihreä? Ajatelkaa tarkoin!»
»Minun ei tarvitse ajatella», vastasi hän terävästi nytkäyttäen päätään. »Neiti Holladaylla ei ole yhtään tummanvihreää pukua — eikä vaalenvihreää liioin — hän ei pidä siitä väristä — se ei sovi hänelle.»
»Hyvä on», sanoi Royce, ja tyttö meni takaisin todistajain huoneeseen ymmärtämättä hitustakaan kysymyksen tarkoitusta.