Hän nousi punehtuen mielenliikutuksesta, kun me astuimme sisään, ja seisoi katsoen meihin virkkamatta mitään, mutta huolimatta hänen tavattomasta mielenmaltistaan ymmärsin, mitä kauheata tuskaa hän kärsi.
»Neiti Holladay», alkoi päällikköni, »saanko esittää herra Singletonin, yleisen syyttäjän? Hän haluaa tehdä teille muutamia kysymyksiä.»
»Ainoastaan yhden», oikaisi Singleton kumartaen. »Olitteko isänne konttorissa eilen iltapäivällä, neiti Holladay?»
»En!» vastasi hän heti painolla. »En ole ollut isäni konttorissa runsaaseen viikkoon.»
Näin Singletonin tutkivasti katselevan häntä hetkisen; sitten hän kumarsi jälleen.
»Siinä kaikki», sanoi hän. »En luule, että todistukset oikeuttavat minua pidättämään suojattianne, herra Royce.»
Sen sanottuaan hän lähti huoneesta, ja minä seurasin häntä, sillä tiesin, ettei minulla ollut enää mitään osaa näyteltävänä päällikköni asiassa. Menin sitten takaisin pöytämme ääreen ja kokoilin kapineitamme. Huone oli vähitellen tyhjentynyt, ja kymmenen minuutin perästä olivat ainoastaan tutkintotuomari ja hänen kirjurinsa jäljellä. Heidän oli otettava uusi juttu käsiteltäväksi, niin näytti — uusi juttu, joka ehkä saisi aikaan yhtä paljon levottomuutta ja tuskaa kuin meidänkin juttumme oli tehnyt. Viisi minuuttia tämän jälkeen tuli päällikköni kiireisesti luokseni ja loistava ilme silmissänsä kertoi minulle, kuinka hänet oli otettu vastaan.
»Neiti Holladay on lähtenyt kotiin kamarineiteineen», sanoi hän. »Hän pyysi minua kiittämään teitä siitä, mitä olette tehnyt tänä päivänä, Lester. Sanoin hänelle, että itse asiassa te teitte kaiken. — Niin, niin se oli!» lisäsi hän vastaukseksi kieltävään eleeseeni. »Minun harhaillessani avutonna pimeydessä te löysitte tien valkeuteen. Mutta tulkaa nyt, meidän täytyy joutua takaisin konttoriin.»
Saimme ajurin kadulta, ja kohta ajoimme takaisin samaa tietä, jota olimme kulkeneet aamulla — ääretön aika sitten, tuntui minusta. Kello oli vasta muutamia minuutteja yli kolmen, ja ajattelin itsekseni, että nyt minulla olisi aikaa käydä läpi Hurdin jutun asiakirjat, ennenkun lähden konttorista illalla.
Graham istui vielä työpöytänsä ääressä ja pyysi heti meitä kertomaan tutkinnon kulusta. Menin takaisin työhöni ja kuulin paikalleni ainoastaan pari sanaa silloin tällöin, mutta kylliksi kaikessa tapauksessa huomatakseni, että tuo merkillinen juttu kiinnitti vanhemman päällikköni mieltä. Mitä minuun tulee, työnsin päättävästi luotani kaikki ajatukset siitä ja antauduin yksinomaan siihen työhön, joka minulla oli. Vihdoin oli se valmis ja helpotuksen huokauksella lukitsin pöytäni. Graham nyökäytti minulle ulos lähtiessäni ystävällisesti päätään, ja jätin konttorin ilokseni tuntien, että olin tehnyt kunnon päivätyön tänään sekä omaksi että päämieheni hyväksi.