Goldberg katsoi uteliaasti häneen.
»En tiedä, herra Royce», sanoi hän pitkäveteisesti. »Jos todistukset tulevat olemaan sellaiset kuin minä luulen niiden tulevan, niin on minun pakko pidättää hänet — yleinen syyttäjä vaatii sitä.»
Roycen kädet puristivat kovasti tuolin selustaa, ja ne vavahtivat hänen kuullessaan tuomarin sanat.
»Yleinen syyttäjä tulee siis olemaan läsnä kuulustelussa?» kysyi hän.
»Niin, odotamme häntä. Onhan tapaus mitä merkillisin, nähkääs.»
»Niinkö?»
»Niin se on meistä joka tapauksessa!» sanoi tutkintotuomari kärsimättömästi.
Huomasin, että Roycella oli terävä vastaus kielellään, mutta hän pidätti sen. Ei hyödyttänyt lainkaan loukata Goldbergiä.
»Haluaisin mielelläni tavata neiti Holladayta ennenkuin kuulustelu alkaa», sanoi hän. »Onko hän täällä?»
»On, tässä viereisessä huoneessa. Saatte aivan heti mennä hänen luoksensa. Julius, vie herra Royce neiti Holladayn luo!» lisäsi hän kääntyen kirjuriin.