Kirjuri riensi kortteineen. Parin silmänräpäyksen kuluttua tuli hän taas takaisin.
»Olkaa hyvä — tätä tietä», sanoi hän.
»Me seurasimme häntä läpi huoneen vastapäisellä seinällä olevasta ovesta.»
»Ah, herra Royce, onpa hauska nähdä teitä», huudahti tutkintotuomari astuttuamme sisään. »Koetimme eilisiltana saada teidät käsiimme, mutta saimme vastauksen, että te olitte silloin matkoilla, ja olin juuri soittamaisillani konttoriinne uudelleen…»
»Neiti Holladay on siis halunnut kutsua minut.»
»Niin, sen hän teki heti. Kun huomasimme, ettemme voineet saada teistä tietoa, etsimme asioimistoverianne, mutta neiti Holladay sanoi haluavansa odottaa siksi kunnes te palaatte.»
Voin nähdä, miten Royce punehtui tyydytyksestä.
»Toivoakseni ette ole katsonut tarpeelliseksi vangita häntä?» kysyi hän.
»Emme ensinkään, häntä ei ole pienimmälläkään tavalla häiritty. Hän on viettänyt yönsä kotona — valvonnan alla.»
»Se oli oikein. Onhan luonnollisesti mahdotonta epäilläkin häntä.»