»Saitko neiti Holladayn allekirjoituksen valvonta-asiakirjaan?» sattui
Graham kysymään kumppaniltaan.
»En», vastasi Royce vähän hätäytyneenä. »Olin hänen kotonaan eilisiltana, mutta hän lähetti minulle terveiset ilmoittaen, että hän oli liian sairas tullakseen alas puhumaan kanssani tai toimimaan liikeasioita.»
»Ei suinkaan se ole mitään vakavaa laatua?» kysyi toinen kiireisesti.
»Ei, sitä en luule. Arvattavasti se on vain pientä hermostumista.»
Mutta kun hän uudelleen meni hänen luokseen illalla, sai hän saman vastauksen, ja samalta hovimestarilta, joka oli ollut monta vuotta perheen palveluksessa, sen tiedon, että neiti Holladay oli yhtäkkiä päättänyt jättää kaupungin ja muuttaa kesäasuntoonsa Long Islandiin. Oli vasta maaliskuun loppupuoli, niin että kokonaista kaksi kuukautta oli vielä kesäkauden alkuun; mutta hän tunsi olevansa hyvin heikko, ei voinut edes lähteä huoneestansa ja luuli, että raitis ilma ja maaelämän hiljaisuus vaikuttaisivat paremmin kuin mikään muu hänen turmeltuneihin hermoihinsa. Sen vuoksi tulisi koko talousväki, lukuunottamatta hänen kamarineitiään, keittäjää, sisäpalvelijaa ja käskyläistä, lähtemään kaupungista seuraavana päivänä laittaakseen kesäasunnon heti kuntoon.
»En ihmettele, että hänen tarvitsee vähän vahvistaa itseänsä», huomautti Graham osaaottavasti. »Hänen on täytynyt kestää vaikea koettelemus, erittäinkin vaikea tytölle, joka on saanut sellaisen kasvatuksen kuin hän. Parin kolmen kuukauden hiljaisuus ja lepo tulevat tekemään hänelle hyvää. Milloin hän itse aikoo lähteä?»
»Viikon perästä, luullakseni. Päivää ei ole vielä varmasti määrätty.
Riippuu siitä, kuinka pian kaikki saadaan järjestykseen maalla.
Eihän ole tarpeellista häiritä häntä nyt millään liikeasioilla? Tämä
valvonta-asiakirja…»
»Voi odottaa siksi kun hän tulee takaisin. Niin, annamme hänen olla rauhassa niin paljon kuin mahdollista.»
Mutta, kuten näytti, hän oli tullut paremmaksi tai muuttunut, sillä kaksi päivää sen jälkeen tuli kirje, jonka hänen kamarineitinsä oli kirjoittanut hänen edestään Grahamille ja jossa hän pyysi häntä tulemaan luoksensa seuraavan päivän iltana, koska hän halusi puhua muutamista liikeasioista hänen kanssaan. Minusta näytti hyvin kummalliselta, että hän kääntyi Grahamin puoleen, mutta tämä otti kaikessa tapauksessa ajurin ja lähti, tekemättä mitään huomautusta. Tunti sen jälkeen avautui konttorin ovi ja hän tuli sisään omituinen ilme kasvoillaan.
»Toden totta minä en käsitä hitustakaan!» puhkesi hän istuessaan tuolilleen.