Royce kääntyi sivuttain häntä kohti sanomatta mitään, mutta näkyi kuitenkin selvästi, kuinka levoton hän oli.
»Ajatella, että niin hyvällä ymmärryksellä varustettu tyttö kuin Frances Holladay on osoittanut olevansa, nyt saa päähänsä sellaisia oikkuja! Se on käsittämätöntä! Mutta sittenkään en voi olla ihailematta hänen älykkyyttään. Täällä olen minä oleillut ja uskonut, ettei hän pitänyt lukua liikeasioistaan ja ettei hänellä olisi pienintäkään selkoa, mutta hänellä näkyy joka tapauksessa olleen silmät auki.»
»Mistä on kysymys?» kysyi Royce, kun toinen keskeytti puheensa.
»Hän aloitti muistuttamalla minua siitä, että hänen omaisuutensa oli kokonaan hänen käytettävissään, ja että hän sai tehdä sen kanssa mitä itse tahtoi, mikä minun luonnollisesti oli myönnettävä. Sitten hän jatkoi ja sanoi tietävänsä, että hänen isänsä aikomuksena eläessään oli tehdä useampia lahjoituksia ja että hän olisi ne tehnyt, jollei olisi niin äkkiä kuollut; että lahjoitukset olivat sen luontoisia, ettei hän halunnut nimensä asettamista niiden yhteyteen ja että hän aikoi toimittaa ne nimettömästi.»
»Sitten?» kysyi Royce.
»Sitten», sanoi Graham pitkäveteisesti, »hän pyysi minua myymään sellaisia arvopapereitaan, jotka hyväksi näkisin, niin että voisin huomenna jättää hänelle satatuhatta dollaria puhtaassa kullassa — satatuhatta dollaria!»
VIII
Salaperäinen kamarineiti
»Satatuhatta dollaria!» huudahti Royce ja tuijotti kumppaniinsa.
»Niin, satatuhatta dollaria! Se on kaunis summa nuorelle tytölle annettavaksi kerrallaan, mutta hänellä on varoja siihen. Luonnollisesti meillä ei ole muuta tehtävänä kuin seurata hänen ohjeitaan. Arvelen, että voimme molemmat arvata, mitä hän aikoo rahoilla tehdä.»