»Sallikaa minun auttaa teitä», sanoi hän; ja samalla hän otti minua käsivarresta ja saattoi minut ylös, avasi oveni ja sytytti kaasun.
»Kiitos», sanoin vaipuen tuolille.
Hän asettui äänetönnä eteeni, ja niin väsynyt kuin olinkin, huomasin, että hänen silmänsä viipyivät minussa läpitunkevin katsein.
»Olemme saaneet kuulla jotakin neiti Holladaysta tänään», huomautin väkinäisesti vastaten hänen silmäinsä äänettömään kysymykseen.
Hän ei vastannut hetkeen, mutta minä olin sulkenut silmäni ja olin liian väsynyt avatakseni niitä taas katsoakseni häneen.
»Ah», sanoi hän matalasti. »Ja hän voi hyvin?»
»Hän on kadonnut.»
»Tarkoitatte —»
»Tarkoitan, että hän on karannut», sanoin heräten samalla vähän.
»Ja hän on ilmoittanut teille —»