[92] Karkauspäivä, Virk. liig-pääw (liika-päivä).

[93] Se näyttää ikään kuin ne oisivat aloittaneet vuotensa siitä 25:nestä päivästä Joulu-kuussa, tahi vanhasta joulupäivästä, koska uuven-Joulun päivä vielä nytkin Lapin kielellä kuhutaan kaktsad peiwe (kaheksaas päivä), ja Loppiainen Ruotin kielellä Tretton-dagen (kolmtoistkymmenees päivä) ja Nuutin päivä (Ruohiksi), Tjugundagen (kakskymmenes päivä) joka kaik tarkoittaa että ne alottivat luvunsa vanhasta joulusta, tahi että vanha Joulu päivä luettiin ensimäiseksi vuuessa. Ne vanhat Suomalaiset lopettaavat vielä nytkin Joulunsa ja lukulaskunsa Loppiaisella, joka on 13:nees päivä vanhasta Joulusta, ja joka osottaa että hyö vielä mielessänsä nouvattaavat tätä vanhoa luvun-laskua; Ruohtalaiset loppettaavat Joulunsa ja luvunsa Nuutin päivällä joka on 13:nees päivä uuvesta Joulusta, ja joka osottaa että hyö jo silloin nouvattivat tätä uutta luvun-laskua. Mutta minkä tähen se kolmas-toistkymmenees päivä piti sekä vanhassa että uuveasa vuos-luvussa olla se viimeinen, tahi heijän lopetus-päivä, ja minkä tähen sitä kansalta piettiin Juhlana? Tiesi hänen! Merkillinen on, että juuri se 13:nes päivä ensimäisessä kuussa vuuessa lankiaa Ruomalaisten iduksen päälle tässä samassa kuussa, jota ne muista päivistä rajuuttivat ja pyhänä pitivät. Se oisi arvon ansaihteva että tarkemmin tiiustella jos ei Ruomalaisten ajan-lasku oisi pohjoisessapäin asuvissa kansoissa ollut tietty. Se näyttää piamittain kuin oisi muka syytä näihin arvelluksiin; niin e.m. kuhuttiin ennen aikana vissiä päiviä katehen t. katet-päiviä, jotka piettiin juuri vaarallisinna, ja joilla eivät uskaltanna toimittoo mitään erinäistä työtä. Heitä rajutettiin Suomessa ikään kuin Ruomissa välitettiin dies nefasti. Ja jos tarkoitamme millä tavalla kussakin paikassa jakoivatten ajankulut vuoro-kauessa, niin tavataan siinäkin ikään kuin jotakuta yhtäläisyyttä. Sanotaan Ruomalaisten jakaineen vuorokautensa näin:

1) Media nox (syvän yö), 2) Gallicinium (kukon-laulu), 3) Conticinium (levon aika), 4) Diluculum (koitto), 5) Mane (aamu), 6) Tempus antemeridianum (ennen puolta päivee), 7) Meridies (puolipäivä), 8) Tempus postmeridianum (jälkeen puolta päivee), 9) Solis occasus (päivän lasku), 10) Vespera (ilta), 11) Crepusculum (ilta-hämärä,) 12) Prima fax (ilta-puhe), 13) Concubium t. concubia nox (makuun aika), 14) Intempestina nox (syvän-yö).

[94] Joulun viimeiseksi pyhäksi luettiin neljäs päivä, tahi s. 28 p. Joulukuussa.

[95] Tätä tekivät sillä tavalla, että vetivät veitellänsä viivan tahi kuurnan ikkunan lautaan, kuhun päivän paisto kävi korkeimmillaan, josta näkivät että päivänpaiste oli jo neljän päivän takoo vajunut ylemmäksi.

[96] Kuu; civil månad; Kuukaus, periodisk månad. Myö tahomme näillä nimillä heitä eroittoo. Näistäkin tulemme kohtsillään puhumaan. Romuluksen Ruomin vallan perustajan sanotaan ensin asettaneen kuihen lukua, tahi jakaneen Vuuen vissiin kuihin; mutta hään ei lukena muuta kuin 10 kuuta aastaijassa, joita hään nimitti vuoroansa myöten, ikään kuin Virolaiset päiviänsä, nimittäin Maalis-kuusta (Martius) joka silloin luettiin ensimäiseksi, aina Joulu-kuuhun (December) joka silloinkin luettiin viimeiseksi, ja joka oli hänen luvussa kymmenees, niin kuin vielä nytkin nähään hänen nimestänsä. Mutta koska tämä asettaminen ei luonistunna kuun- eikä päivän-juoksuun, niin tapahtui välisten että syvän-talvi tammaisi kesäkuillen, välisten taas kesä-kuut, keskellen talvee. Auttoaksensa tätä, täytyi Numa Pompiliuksen, joka Romuluksen jälestä peäsi hallitukseen, jollaik tavalla oijaistaa tätä villitystä. Hään lisäisi sen eistä näillen 10:nillen Romuluksen kuillen 2 uutta; nimittäin Januarius (Tammikuu) joka silloin pantiin ensimääiseksi, ja Februarius (Helmi-kuu), joka viskattiin viimeiksi, kunnekka se siitten Apollonin pappeilta (Decemviri Sacrorum) — joihen virka vaati heijän varjelemaan Cibylliset kirjat ja pitämään huolta vuuen juhlista — tehtiin toiseksi. Sillä tavalla syntyi nyt vuuessa 12 kuuta, joista niillen 8:sallen ensimäisillen annettiin toisia, nykyisiä nimiä; mutta ne 4 viimeiset pitäävät vielä nytkin sen vanhan Romulukselta heillen annetun nimen.

Mutta pappismiehet (pontifices) joihen velvollisuus oli pitämään ajanluvusta vaaria, olivat sekä ymmärtämättömyyellänsä että saastaisuuellansa (Lindbergs Antiqu. Lexic., p. 66) saattaneet tämän Ruomalaisten vuosluvun semmoiseen hämmenykseen, että se eroittiin 67:ellä päivällä vähemmin kuin oisi pitänyt. Tämä pakotti Keisari Julius Caesaria että jollakulla tavalla oijaista tätä puutosta. Tätä tehtiin 45 vuotta ennen Vapahtajan syntymistä, Greekkalaisen oppineen Sosigenuksen avulla; sillä tavalla, että sinä vuonna luettiin 14 kuuta, jota vuotta seneistä kuhuttiin hämmenös-vuosi (annus confusionis). Peätettiin myös että tästäpuolin piti vuuessa luettaman 365 päivee ja 6 tuntia. Mutta näistä kuuesta tunnista syntyi aina kolmen vuuen peästä, tahi joka neljäs vuosi, kokonainen vuorokausi, jonka tähen se vuosi kuhuttiin karkaus-vuoteksi, ja piti 367 päivee.

Mutta Caesarin kuoltua, niin papit tekivät taas saman kokkaisen, sillä hyö lukivat erhetyksessä 36:nessä vuuessa joka kolmannen vuuen karkaus-vuoteksi, josta olivat tällä ajalla soaneet 12 karkauspäivee, ehkä oisi ainoastaan pitänyt olla 9. Macrobius kirjuttaa että Keisar Augustuksen täytyi toas tätäkin vikoo oijaista, sillä tavalla, että niistä 12:nestä seuravaisista vuosista ei luettu yhtään karkaus-vuotta; sillä lailla peäsivät pois näistä kolmesta liijoista päivistä. Ja ettei vastapäin pitänyt tapahtua tällainen sotkemus, niin hään antoi käskyn että piti kupari-tauluin piiritettämän sitä asetusta mitenkä karkaus-vuuet piti tästä-päin luettaman.

Tämä Caesarilta toimiteltu vuosinko, jota kuhutaan Julianuksen ajan lasku tahi vanha vuosluku (gamla stilen) nouvatettiin ja kahottiin hyväksi lähes 1500 aastaikoa hänen perästä, kunnekka Paavi Gregorius XIII vuonna 1582 paranteli tätä sillä perustuksella, että olivat tarkemmalla luvunlaskemisella havainneet, ettei vuuessa ollutkaan täyttä 365 päiveä ja 6 tuntia, mutta ainoasitaan 365 päivee, 5 tuntia, 49 pientä (minuter) ja 16 pikkua (sekunder). Hyö olivat sillä tavalla vuosittain lisänneet 10 pientä ja 44 pikkua, jotka yhteen-luetut Nicæin kokouksesta (jota pietiin v. 325) kohotti 9 päivee liikoo, ja 16 tuntia, 33 pientä. Näihen pois otettua ampui tämä uusi vuos-luku (nya stilen) joka myös kuhutaan Gregoriuksen ajan-lasku, lähes 10 päivee takaisin, sitä kulunutta aikaa (eli 10 päivee ennen, sitä kulumatointa). Tätä oijaistiin sillä, että se 5:ees päivä Lokakuussa mainittuna vuonna 1582 kirjutettiin 15:eksi, ja josta taas tapahtui että keväisen päivän tasaus peätyi sinä 21:nenä päivänä Maaliskuussa, niin kuin se oli ollut. Nicæin kokouksen ajalla, ja niin kuin se Dionysiuksen, Exiguuksen v. 525 jälest. Vap. synt. löyvetyn peäsias-pyöräistyksen (cyclus paschalis) jälkeen piti tapahtua. Se oli tämän ereyksestä, josta jo kauvaan oltiin arvoksissa tämän ajanlaskun olevan vian-alaisen, ja jota jo 400 vuotta ennen Gregoriusta mainittiin. Mutta se oli yhen uuven tähen tarkoittamisella Cassiopaean tähti-sikerissä, josta tämä vika tuli selkiämmäksi, ja huokiammaksi muka auttoo. Kuitenkin ei Gregorius uskaltanna puuttua tähän muutokseen, kaikkein Poavilaisten hallitusten kuulustelematak, jotka sanoivat siihen muka suostuvansa. Silloin synnyttivät tätä uutta vuos-lukua erinomattain kahen kuuluisan Laskelioihen (mathematikers) avulla, nimittäin Alysius Liliuksen ja Christopher Clauiuksen. Ne vastaan-peätetyt Hallitukset peättivät vasta Herroin-päivillänsä Regensburgisaa v. 1699 että myöskin oijasta tätä vanhoo viallista ajanlaskua, jonka kautta heillä oli jo 11 liikoo päivee, luettu Nicæin kokouksen ajasta; jotka luetut tulevan ajan peällä ampui 11 päivee eillepäin. Tätä oijaistiin sillä tavalla, että se 19:nees päivä Helmikuussa v. 1700, kirjutettiin siksi 1:seksi päiväksi Maalis-kuussa. Ainoastaan Greekkalais-uskovaiset hyö eivät männeet tähän uuteen lukuun, vaan nouattaavat vielä sitä vanhoo, josta aina soavat 140 vuuen peästä yhen päivän liikoo, joka luettu muihin lykkää heitä yhen päivän taaksemmaksi. Tämä vuos-luku jota seurataan Venäjän moassa, eroittaa heitä nyt 13 päivee muista myöhemmäksi.

[97] Tämä kuu tuli näin kuhutuksi Januksen muistoksi, Italian ennen muinosen avullisen kuninkaan.