[83] Erittäin on toas, mikä on seätty esivallalta, ja jota ei ykskään saata moittia.
[84] Svensk Litter. Tidning 1817; p. 296, 297.
[85] Joulu (Lapk. joulo, Virk. joula ). Joulua käytetään nyt meijän Vapahtajan syntymisen muistoksi, mutta muinon sitä piettiin vuuen (tahi Aurinkon) syntymäpäivänä; jostapa tällä juhlalla on tätä omoo vanhoo nimee. Hyö ovat monella lailla tiiustelleet mistä tämä nimi on ensin otettu (Ganand. Myth. Fenn. p. 25). Eiköhään myö puolestamme saisi luuleskella että se saattaisi tulla sanasta joutu (joulu), koska uusi vuosi sinä pänä on joutumassa. Mainittava on myös että Suidas sanoo Greekkalaisilla olleen juhlan nimellä ioleia; ja Scapula nimittää että se kiitos-virsi kuin vuuen lopulla laulettiin Cereksen kunniaksi, kuhuttiin oulos t. iolos.
[86] Kekrin, on Viipurin muinonen Piispa Mich. Agricola (ilman mitään perustusta ja toistusta) kuhtunnut Karjalaisten Roavain-Jumalaksi (Bång, Prisc. Sveo-Goth. Eccl. p. 206). Samaten ovat myös monet muut, jotka lukoovat Jumaloiksi niitä vanhoja nimiä joita vanhoissa runoissa kerroitaan, saaneet tästä karjan-kahtojan (Castrén, Beskrifn. öfver Cajaneb. Län, p. 76; Ganander, p. 37; Renvall, Suomal. Sanakirja I O. p. 177).
[87] Laskiainen, on saanut nimensä siitä että ne sinä pänä laskivat mäkee, ja koittelivat talvista keliä.
[88] Loppiainen, on niin kuhuttu koska se lopetti vanhoin joulua.
[89] Runttu t. vuoten-alkaiset, t. lakainen (Savolaisten uutiset ), kuhtuivat niitä pitoja kuin piettiin syksyllä, koska olivat tehneet leikkuunsa pois luotaan, ja soanneet viljojansa katoksen ala.
[90] Päivän-palaus on meijän nykyisissä Suomalaisissa allakoissa (vuonna 1824, viimeinkin) kuhuttu päivän-seisoukseksi(?) jolla sanalla tavoittanoovat Ruohiksi Solståndet. Muutoinkin niin on tässä allakassa keväisen päivän tasaus pantu 4 päivee aikaisemmaksi kuin pitäis; mutta syksyisen päivän tasaus toas 2 päivee myöhämmeksi(??)
Päivän-palaus kuhutaan Virk. päiwa känik, t. kään, t. käni, t. käände (päivän kääntö), sitä sanotaan myöskin pöri-pääw ja päwa pöri-pääw (päivän t. aurinkon pyöri-päivä), koska päivä silloin ikään kuin pyöraistäiksen takaisin. Muutoin nimittäävät sitä lyhintä päivee vuuessa, lutsna-pääw (Lusin päivä). Sanoovat myös silloin päiw om pessan (päivä ompi pesässänsä). Lapink. kuhutaan kesäisen päivän palaus kukkimus-peiwe (pisin t. kaukaisin päivä). Karjalassa ja Pohjan moalla sanotaan myös talvisen päivän palaamisen aikana, eitä päivä silloin on pesällään, koska se oli heiltä kateessa. Hyö olivat silloin aina murheessa ja surun alaissa. Vaan ikään kuin se taas tuli nähtyvillen, niin ihastuivat ja iloittelivat toivoessa toisillensa hyvee onnea, koska pisimmän yön pimeytessä synnytettiin heillen yhtä uutta vuotta. Tästä syystä on Joulu jo aikoa ennen Vapahtajan syntymistä, muista juhlista isoinna pietty kaikilta pohjosessa asuvilla kansoilta. Ja rajuuttamme vielä nytkin sen vanhan tavan, että joulu päivänä toivotella toisillemmo hyvää onnea.
[91] Päivän-tasaus, Virk. suur pöri pääw, (suuri pyori-päivä).