[73] Kevät; Virk. käwwäja, käwwäi, kewwade, köwwaig; Lapink. kidda; Ungk. tawasz, tawai; Tatarink. towi; Valesink. (Valliserlandin moassa) tovai, Ostiakink. Berezovan ympärillä, towai, tauen, Vogulink. Berezovasta aina Obin kymiin, toja.
[74] Kuin lumi kerran rupea Suomessa sulaamaan, niin silloin se jo mänöökin tipotiehensä; niin että vaikka olisi minkälaisia hankia tahi lumen nietoksia, niin lainehtivat jo useemmittain neljän viikon peastä veinvuahenna pohjan meressä.
[75] Syksy Virk. syggise, syggisi, syggis, siggis; Lapink. tjaktja. Ungk. ösz, eylss; Venäjänk. oszen; Ostiakink. Berezovan kohalla szyz.
[76] Lappalaiset jakaavat kesänsä niinikään kolmeen osaan, joita hyö kuhtuuvat, kidda-kese (kevät-kesä) ja tjaktja-kese (syksy-kesä).
[77] Nämä kuut eroitettiin sillä, että Heinä-kuu aina kuhuttiin heinänteko-aika, ja Elo-kuu leikkuun-aika.
[78] Että nämät kuut jo vanhoina aikoina luettiin talveksi, nähän siitäkin, että Marras-kuu vielä nytkin Vironk. kuhutaan talweku, ja Joulu-kuu talwista pyhha ku, ehkä hyö sielä etelässä mahtaa olla monta suojemmat. Lappalaiset kuhtuvat tätäkin aikoo tjakta pelest (syksyn puolla), jolla ne eroittaavat sitä syksystä; syvän talven kuhtuuvat hyökin talwe qwoutel (keski talvi).
[79] Nämät kuut kuhutaan vielä nytkin syvän kuut, koska silloin pakkaiset ovat kaikkiin pahimmat — erinomattain päivän noustessa. Tästä on se Viron puheen parsi: suwwe silmä talwe hamba (suven silmä, talven hammas). Tästä kovasta talvesta ne Suomen sanalaskut: Takana Joulun talvi kaikki; ja Kesee kekriin, syystä jouluun, siitten vasta talvi taksahtaa. Muotoin käyp näistä syvän kuista yksi vanha puhe, joka kuuluupi näin: "Pieni Tammi sanoi isollen Tammellen: Jos minä oisin sinun siassais, niin kylmäisin varsan hevoisen vattaan, akan käit taikinaan, sian jalat tantereeseen; mutta jos yöllä vähä kilistäiksen, niin minun toinen silmäin vettä vuotaa."
[80] Roskuu t. rospuutos t. rospuutta, roskuutta (menh före) kuhutaan myöskin Pohjan-maalla kelin-rikko t. kelin-riket.
[81] Muuttumatoin juhla, oföränderlig, orörlig fest.
[82] Silloin nimittelivät kuin mones päivä se oli ennen tahi jälkeen tätä mainittua juhla-päiveä; eikä sanonneet kuin toanon, kuin mones päivä se oli siitten, peästä, perästä t. takoo (niin kuin nimittivät, koska läksivät lukemaan siitä kulkevasta päivästä.)