[63] Sillä tavalla on monet muutkin kansat ennen lukeneet päiviänsä. Niin tekivät ne vauhat Ruomalaisetkin, kunnekka saivat toisia nimiä. Vaan hyö alottivat aina Sunnuntaista, jota kuhtuivat dies prima hebdomadis; manantai dies altera, j.n.e. Se näyttää vähä vähältä kuin se Ruohtalainen sana Tisdag, oisi otettu siitä Suomal. sanasta tois- pänä (tois-dag).
[64] Ektas peiwe. Tämä on tullut näin kuhutuksi, koska Lapissa kesällä päivä ei määkkään mailleen, vaan ainoastaan alentaiksen. Siinä ei oukkaan silloin öitä, ainoastaan ehtoja, jotka eroittaavat päiviä.
[65] Samaten sanoovat myös tois'iltana, tois'aamuna, j.n.a.
[66] Se on merkillistä että muihen kansoin kielissä löytyy sama vika; sillä tavalla e.m. quondam ja olim Latinan kielessä, merkihtee sekä männyttä että tulevaista.
[67] Toimitus-sana, verbet, tids-ordet.
[68] Mistä se sana vuosi liene otettu, on sanomatoin; vaan se näyttää, kuin ne oisivat sanoneet, että aika vuoti t. vuosi (juoksi, kului), ja että vuosi kausi merkihti kaiken sen ajan kuin oli näin vuotanut, ennen kuin päivät rupesivat toas lisentymaän. Lapinkielellä sanotaan kuusta vielä nytkin, kuin uusi kuu on syntymässä mano wuotja (kuu vuotaa).
[69] Sana ajastaikaa näyttää kuin se oisi yhteen veitty sanoista ajasta (yks) aika; Virk. aasta, aast, ajastaig. Lapk. jape, t. jake jotka ovat ehkä saatut sanoista aike (aika), Ungk. assta, esztendö, eztendeii. Vogulk. (Jugurin vuorilla) ita, idö, ideje; joita sanoja Tschulim kymin tienoilla asuvien Tatarilaisten kielellä merk. aika jota myös Ungk. kuhutaan igö, idö, Suomk. ikä (ålder), aika (tid).
[70] Kesä, suvi, Virk. suwwi, suwwe, sui. Lapk. kese; Morduink. kiase. Ungk. kies, nyar; Mongolilaistenk. nará, njara; Kalmukkiläistenk. narán.
[71] Suvi merk. Savossa kuin on suojat ja nuoskat ilmat talvella, t. kuin lumi on tuoresta; Hämeessä, kesä, kevät kesä; Turussa kaiken kesee, ja Pernajan miehiltä kuulin minä tässä Tukhulmissa jo syksynkin näin kuhuttavaksi.
[72] Talvi; Virk. talwe, talw, talli; Lapk. talwe. Ungk. télwe, télbe, téli, teel. Tatark. telli. Nämät nimet ovat suvussa sen sanan tuulen kanssa, joka useemmissa Suomen-sukuisissa kielissä on pian yhtä kuuluvainen, e.m. Virk. tuul, Lapk. pjägg, Ungk. szél, szélvesz; Tschuvaschink. szil, szial; Syrjänk. tel; Permink. til; Votjank. tél, tyél, tol; Ostiakink. til, tel; Tatarink. (Kasanin ympärillä) gil, eil; Tatarink. Ufan kuuluvilla, el; Batschkirink. el; Tatarink. Tobolskin, Tsatzin ja Tschulimin seutyvillä, il, gil. Samalla kielellä toisella puolla Jenisei virran, tsil; ja Obin ja Irtyszin kymiin välillä, dil, hil; Kangatink. Tom-virran varrella, ja Kirgisink. Aral-merestä itäiseen Kuban kymiin saakka, d'sil; Chivink. pohjospuolla Aralin meren, ja Turkomannink. Kaspin meren rannoilla, el; Jakutink. molemis puolen Lenan kymiä aina jää-merehen, tjel.