[271] Eiköön ne lie tulleet lapsiansa itkemään — toiset miehiänsä ja sulhaisiansa?
[272] Lauletaan kuin: "Ei ole ajat, niin kuin oli ennen" &c.
[273] Lauletaan niin arvolla kuin:
"Toinen oli Tommi, ja toinen oli Aatu", &c.
[274] Koottua Suomalaisia laulu-soittoja, aattelin minä ensin pysyytteä heitä mielehemme kirjuttamisella sanoja heihin, soattain heistä tauluja. Siitten aivotin kuitenkin näistä erinnäisistä lauluista synnyttää jotakuta kokonaista, eli yhteistä ainetta. Mutta koska sekin tuntui yhtäläiseksi (enformigt) niin sovitin heihin ja sevoitin kuvailevaisia Osotuksia (teatraliska presentationer). Semmoiseksi laulun aineeksi tuli Joukkahainen, muuan nuori Karjalainen, joka 21 vuuen vanhana valmisteliin Ruohtalaiseen sotaan; ja läksi Viipuriin, kussa oli Karjalaisten kokous-paikka. Koska hään oli vimpa ja vähä ylön-annettu luonnostaan, niin pani äiti hänellen matka-toveriksi Huson nimellisen orjan, joka toas oli aika pelkuri — suuri ja levee-suinen, mutta vähä-syväinen, jotta hänen muka arkauellaan hoivautettaisiin pojan rohkeutta. Joukkahainen otti parahan orhin; mutta Husolle annettiin vanhan Hiirakan. Läksivätten siitten sota-kaluissaan rahtain, synkiä syvänmaita myöten, Viipuriin. Mutta tästä Husosta ei ollut Joukkahaisella muuta, kuin paljasta vastusta, pitkin tietä, niin kuin luetaan tässäkin laulussa, jota koetteeksi julistetaan. Heijän keskinäiset pakinat, tarkoitetaan erillä merkillä.
[275] Lauletaan arvollakin kuin "Yksi päivä nyt ehtii ehtoolle, ei murheesta mistäkään tietään", &c.
[276] Loilu, Ballad. Aineeksi on otettu tarinaa jota luetaan Ganand. Mythol. Fenn. p. 30.
[277] Lauletaan kuin: Niputtelen, naputtelen, Likkaa luhtiin pannaan. &c.
[278] Katkaistu ensimmäisestä Näytöksestä (Scenen) ensimmäisestä Käytöksestä (Akten) Joukkahaisessa.
[279] Niin kuin muistammo niin soitti Kellon-soittaja kelloansa, tässä hirmuisessa Tulipalossa, kunnekka ite muuttui mustaksi tornin palatessa.