Talvet jaettiin niinikään kolmeen osaan, nimittäin:
1) Syksy-talvi, e. syys-talvi t. syksy-puoli talvee, johon luettiin Marraskuu ja Joulukuu,[78] t. 8 viikkoo.
2) Syvän talvi t. syvän-talven aika, johon luettiin Tammi-kuu ja Helmi-kuu[79] eli niinkuin heitä ennen kuhuttiin: Iso- ja pieni-Tammi t. 8 viikkoo.
3) Kevät-talvi, t. kevät-puol' talvee, johon luettiin Maalis-kuu ja Huhti-kuu, t. 8 viikkoo.
Ne ajat, jotka oli talveksi luettavat, koska oli lunta moassa, mutta myös kesäksi verrattavat, koska ilmat oli suojat ja lämpöiset, niin että se lumi mikä oli, ei kestänt eikä kantant, vaan oli pehmyksi vettynyt; tahi toas ne ajat, jollon moat oli paljaat kuin kesällä, vaan ilmat kovat ja kylmät kuin talvella — kuhuttiin rospuutan t. roskuutan ajat.[80] Joista yks kuhuttiin kevät-roskuutat, toinen syksy-roskuutat.
Näin jakoivat hyö nyt vuosi-kautensa neljään osaan, nimittäin kesään ja talveen, keväiseen ja syksyyn, tahi neljään peä-aikaan, nimittäin: kesäiseen ja talviseen aikaan, ja keväiseen ja syksyiseen aikaan. Mutta koska hyö sillä eivät kuitenkaan osainneet tarkoittoo ne monet erinnäiset ja pienemmäiset ajankulut vousikauvessa, niin heijän täytyi toisella tavalla heitä tapailla. Kuin hyö tarkemmin tahtovat toimittoo jonkun vissin ajan, niin tarkoittivat aina sen lähin olevaisen muuttumattoman juhlan,[81] tahi jonkun toisen heiltä tietyn päivän, ja läksivät siitä lukemaan sekä eteenpäin että taakseppäin,[82] e.m. tällä tavalla: viis viikkoa ennen Juhannusta, joka merkihtee s. 17:ttä päivää Touko-kuussa; — kolmet viikkoa Mikkelistä, joka merk. s. 20:ttä päivää Loka-kuussa — Joulun alus-viikolla, joka merk. s. 17:stä — 23:neen päivähän Joulu-kuussa; — Viikautta ennen Vapon (Varpulin) päivee, joka merk. s. 24:ttä päivää Huhti-kuussa — Helluntai pyhinä, joita aina luetaan 7 viikkoa Peäsiäisen perästä, j.n.e. Sillä hyö eivät milloinkaan sanoneet e.m. sinä 5:nä päivänä Tammi-kuussa, tahi sinä 19:nä päivänä Marras-kuussa; vaan sanovat silloin aina: Loppiaisen oattonna, tahi puol kolmatta viikkoa Köyristä, j.n.e. ja sillä tavalla hyö ainian vielä nytkin meärettelöövät aikojansa.
Tästä nähään miten tarkka ja tarpeellinen se on, että ne vanhat nimet pysytetään meijän allakoissa paikoillansa, eikä viskoitak tännek eikä tuonnek. Silla heistä se yksinvakainen kansa lukoopi vuuen ja ajan juoksut, ja on heitä sananlaskuillansa muistoonsa ikuistanneet ja mieleensä tarkoittanneet. Ehkä se kyllä muuten oisi yhtä kaikki millen päivällen meijän nimet allakoissa pantaisiini, tahi jos heitä ollenkaan heissä löytyisi, niin nähään tästä heijän lapsillisuutta, jotka kosk eivät taija muuta, niin muutteloovat ies ne vanhat nimet, ja asettaavat heitä toisillen päivillen.[83]
Meijän nykyiset nimet ja Juhlat ovat kaikki (muutamia ehkä nimittämätä) annettu meillen Poavilaisilta; mutta uskottava on että meijän moan-vanhemmillen oli muinon joitakuita muita, joita hyö pyhinnä pitivät, ja jostakusta syystä rajuttivat muista päivistä.[84] Se näyttää niin kuin muutamat näistä oisivat vielä nytkin meijän allakoissa säilytettynnä, ehkä siitä syystä, että hyö tammaisivat samoillen ajoillen kuin nemät Ristittyihen juhlat; tahi siitä, että Ruohtalaiset meijän mielennouteiks, eivät varsin tahtoneet hävittää kaikkia meijän vanhoja muistojamme. Mahollinen on myös, ja ehkä uskottavaimmin, ettei Suomalaiset tahtonneet ristittyiksi tultuaankaan heistä luopua, ja että näitä vasta myöhäisempinnä aikoinna pistettiin meijän Suomalaisiin allakoihin.
Näistä Suomalaisten vanhoista Juhlista, on
1) Joulu kalliin luettava.[85] Siitten ehkä