2) Käyri, köyri t. köyry, e. keuri t. kekri,[86] Virk. pyhhade hingede pääw t. kige pyhhide hengede pääw (kaikkein pyhäin henkein päivä).
3) Laskiainen,[87] Virk. vatsla (fastlag) e. lehha heite t. heitmisse aig (lihan heittämisen aika) [88].
4) Loppiainen,[89] Virk. kolme kunniga pyhha (kolmen kuninkaan pyhä).
5) Runttu t. Vuoten-alkaiset, ja muita sellaisia.
Ilman näitä nyt nimitettyjä päiviä, niin oli heillä muitakin, joista hyö ottivatten merkkinsä vuuen ja ajan luvussa. Näitä hyö eivät rajuuttaneet, eikä minnään pitäneet, ainoastaan tarkoittivat näitä muiste tiessänsä vitojen aikoja. Sillä hyö keksivät päiviä vuuessa olevan monellaisia, nimittäin pitempiä että lyhyvempiä, ja käväisivät että hyö kerran vuuessa olivat pisimmällänsä, ja kerran myöskin lyhimmillänsä. Näitä aikoja kuhtuvatten hyö Päivän palaaisia l. palauksia,[90] koska päivä silloin palaisiin heiltä poisi, tahi palaisi taas takaisin heijän luoksensa.
Tämä tapahtui kahesti vuuessa nimittäin talvella, s. 22:nä päivänä Joulu-kuussa, jota sen eistä kuhuttiin talvisen päivän palaaiminen t. palaus (silloin päivä palaisi heijän luoksensa); ja toisen kerran kesällä, s. 22:nä päivänä Kesä-kuussa, jota kuhuttiin kesäisen päivän palaaiminen t. palaus, (silloin se palaisi pois heijän luotaan).
Koska nyt kesältä päivät kerran rupesivat lyhenemään ja yöt toas jatkumaan, niin oli arvattava että hyö kerran piti toisiansa tavata, tahi kumpaisetkin tulla yhtä pitkiksi (tämä tapahtuu syksyllä). Samaten koska päivät talvelta, rupeisivat pitkistymään ja yöt häviämään niin hyö toas kerran piti joutua yhtä pituiseksi (tämä tapahtuu keväillä). Tämä heijän yhölläisyys tapahtuu niin muotoin kahesti vuuessa, nimittäin keväillä ja syksyllä. Näitä aikoja kuhuttiin päivän-tasauksia,[91] koska päivät ja yöt silloin olivat yhtä tasaiset, tahi koska vuorokauvet silloin oli pantu kahtia. Käistä yksi kuhuttiin keväisen-päivän tasaus, joka tapahtuu s. 22:nä päiv. Maalis-kuussa; ja toinen syksyisen-päivän tasaus, joka tapahtuu s. 22:nä päiv. Syyskuussa.
Ilman näitä nyt jo nimitettyitä päiviä, niin on vielä yksi, joka kuhutaan karkaus-päivä[92] joka lisätään aina kolmen vuuen peästä, tahi joka neljäs vuosi, ja josta se vuosi on kuhuttu Karkaus-vuosi, Virk. aasta lia pävaga (aastaika liika-päiväinen), ja Lapk. saskad jape (hyppy-vuosi). Mutta siitä päivästä eivät vanhuuvessa tienneet mitään. Sitä vaston niin oli niillä vissiä muita päiviä joita kuhtuvatten tähti päiviä, Virk. täht-päiw, joista ottivatten vissiä merkityksiä, ja joista ne myös läksivät lukemaan aikojansa. Näitä rajutetaan vielä nytkin Virossa. Siinä kuhutaan myös yksi päivä vuuessa kynni pääw (kyntö-päivä), jolla tarkoitetaan Tiburtiuksen-päivee. Näistä ja muista tällaisista nimistä nähään että heillä oli vanhoinna aikoina, ei ainoastaan vissit omat juhlat, mutta myöskin vissit erinäiset päivät, joista ne ajanluvussansa läksivät lukemaan.
Mistä ajasta, tahi mistä päivästä ne ennen aikana lie vuosikautensa aloittanneet, on tietämatöin, mutta uskottava on että se oli Joulun alla, tahi siitä päivästä kuin aurinko rupeisi meijän maitamme lähestymään, ja jälleen valaisemaan pohjan pitkee peree, joka tapahtuu Joulu päivänä, eli sinä 25:tenä päivänä Joulu-kuussa.[93] Yksi vanha vertaus joka kuuluupi näin: Joulun viimeisenä pyhänä,[94] päivä on jo kanan askelta pitempi, osottaa että hyö silloin jo eroittivat päivän olevan kasvamassa[95] ja sitä myöten uutta vuottakin kulumassa.
Että jakoa vuotensa vissiin kuihin[96] sitä eivät hyö tainneet, ellei hyö taitana jakoa heitä viikkokausiin. Tätä nähään siitä, että ehkä kullenkin kuullen on jo aikoa siitten annettu Suomalainen nimi, niin niitä vielä nytkään ei tunnetak joukossamme. Sillä jos kohta ne kirjaan tottuneet heitä eroittaavat, niin määppäs syvänmoan-miehiä puhuttelemaan, tokkohaan ymmärtännöön hyö näitä nimiä? Sillä niin harvoin kuin Ruohissa sanoovat Göje ja Thors-månad, niin harvoin sanotaan meijän pisimmissä Helmi ja Tammikuu. Nämät nimet on heistä pian yhtä ouvot kuin jos sanottaisi Februari ja Januari-kuu; mutta nimihteppäs syvänkuut, niin tietäävät vainenkin mistä on puhe.