Oli kerran keski-yöllä, Koska ohta Otavaisen Käteen kiännäiksen Boútin, Väki kaikki väsyksissä Oli uneen uupununna. Eros silloin äkkiästi Kolkutti koan ovellen. "Kuka pieksää portin piälle?" Kyseilin, "ja unein viepi?" Eros vastais; "Avaa oveis! Olen lapsi, elä pelkee! Sateet soattoivat mun märäks, Kaiken yötä kuljellessa." Näitä kuullen mielein taipui, Iskin tulta hiiluksesta, Avoin oven; löysin lapsen, Joll' oil jousi kainalossa, Siven-kynkät, nuolen-kontit; Panin pankoll' istumahan, Kourat oli kohmettunna, Niitä lämmitin omillain; Veinkin viänsin hiuksistansa. Kuin läks kylmä kynsistänsä, Niin hän lausui: "koitelkamme Jos on vannet vaipununna, Jännet veissä vetkistynnä!" Vivun viritti, ja povein Pisti piikinsä, kuin piru. Hyppäis pois, ja nauro-suulla Huusi: "Vieras, kiitos olkoon, Eip' ou vannet vahinkoit'tu; Kivut sinuun kiini käyköön!"
IV.
ITESTÄÄN.
4:äs Ode.[150]
Myrtin heinill' hienoisilla, Lotoin pehmiäisten piällä, Muatessain ma tahon juuva. Eros (hameell' hartiolla Niiniin kanssa, nivottunna) Tuokoon viinaa viipymätä! — Sieväst aika sinkoileekse, Niin kuin vaunu pyörillänsä. Tomuks tulemme ja tuhkaks, Luita luista luopuneita. Miks' siitt' hautain haisuttaisit? Mullan mustan lahjoittaisit? Parempi oisi eläissäini Hajut: kukat kulmilleini Pujota, ja neio nouva! Ennen kuin ma tuonek mänen Tuohon Tuonelaisten tanssiin, Tahon huolein huojennella.
V.
RUUSU.
5:ees Ode.[151]
Kantakaamme Eron ruusut Viinan Dionysiuksellen, Ruusut kulta-karvoinensa Pujotkaamme kulmillemme, Juokaamme ja iloitkaamme. Ruusu, kukkista mun kultain! Ruusu, kevään kauniin karva; Ruusut, rakkaat Jumaloillen.
Kyprin poika, kuin hän tanssii Kaunein Chariteisten kanssa, Ruusut piänsä peittelöövät. Kaatakaamm' siitt' kantelemme Viinan maillen vihityillen; Ruusuin kanssa kaunistetut Siiriä pyöryttelleisimme Nännäkkäitä neitoisia.