VI.
RAKKAUS.
7:ääs Ode.[152]
Hyacinthieisten varrell' Eros kuritt' m'ua kovast', Löi; — ja käski minun käyvä Koskein kuohuviin läpitsen, Läpi soihen, läpi maihen: Hikoilinma hiihtäissäini, Syvän kasvoini kajahti, Luulin kurja kuolevaini. Eros siivill' silkisillä Minun jäähytti, ja sanoi: "Et sie taija rakkaaks tulla"
VII.
RAKKAUTESTA.
14:nees Ode.[153]
Ma sois, et rakas oisin Eros mun tuohon taivuitt' Mutt' mull' oil jäykkä mieli, En totellut ma häntä. Hän jousensa jo jännitt', Ja kualsi kulta-kontin; Mun tahtoi tappeluhun. Ma olallein myös otin Mun varjoin, kuin Achilleys, Mun kilvein, ja mun keihäin, Ja varusteliin vastaan. Hän ampui — piäsin pakoon; Mutt' kuin oil nuolet kaikki, Hän suuttua suhahti, Ja lensi, niin kuin lempo, Ja kävi keuhoin keskeen; Ja minun ruumiin raukeis. Mitäsmä kilvee kannan? Ei aseet mitään auta, Kuin tuli povein polttaa.