Mun eäni se vaipuu — jo taipuu mun piä! Tulet ne tuimentaa silmäin ja luuloin; En ketäänmä kuule, en ketään ma niä! Korvian on kuuro.
Tuima on tuskain, ja murheet mun muokkaa; Raukaisoo ruumiin — jo tahtokin taipuu! Helpe kuin heinä, viel' henkeini huokaa, — Kunnek se vaipuu.
PIENIÄ SIPALEITA JA KATKAISTUNEITA KAPPALEITA, JOTKA OVAT SAPPHON RUNOISTA TULLEET SÄILYTETYIKSI.
I.
YHELLEN RIKKAALLEN, VAAN OPPIMATTOMALLEN JA RUNOIN TAITAMATTOMALLE VAIMOLLE.[165]
Oot kuin oisit kavotettu, Etkä vastakaan sa muista, Ettäs olet oleskellut. Sill' et ollut kuunnapänä Pindin kukkaa käsittänyt. Riensit tuhma tuonelahan. Etkä Manalankaan moasta, Taivallista sa tavannut.
II.
TYHJÄ UOTTAISSA.[166]
Kuu jo ompi maillen männyt, Rian-seulat, syvän yön jo, Kohta hetki kohtajaapi; Yksin muka valvon vielä —