7) Monessa paikassa kussa meijän puheessamme on ei tahi ie, kaks-eänöisennä (såsom en diftong) niin Karjalaiset heitteävät e pois, ja asettaavat i siahan, e.m. "hijät"[243] (heijät) Jisus (Jesus), Piiterissä (Pietarissa) j.n.e.
8) Heijän vara-sanojansa (deras pronomina) lyhenteävät hyö toisella tavalla, toisella tavalla myö, sillä kuin meillä pois heitetään nenät in, niin että e.m. sanasta minun (minkän loukassa) syntyy mun niin Karjalaiset ainoasti heitteävät pois n, josta soavat mivn t. miun.[244]
9) Eänillisiä tahi avonaisia sanan-neniä vaihteloovat hyö toisinaan toisappäin, toisappäin myö. Niin e.m. sanoovat omié lapsié kuin myö sanotaan "omia lapsia" j.n.e. e.m. löyvättä (meilläkin sanotaan tätä monella tavalla: löyvättö, löyvättä, löyvätte, löyvätten). Käytös-sanojaan (fina participer) lopettaavat usseemmittain polvilla o ja ö (meillä usseemmittain polvilla a ja ä ) e.m. avattuó (avattua) novschtuó (noustuo) schanottuó (sanottua) kuolduó (kuoltua) mändyö (mäntyä) nähtyö (nähtyä) j.n.e. Mille-loukansa lopettaavat polvilla lla ja llä e.m. Hänellä (hänelle) mivla (minulle) schivla (sinulle).
Mitä nyt näihin keännöksiin tuloo, niin meijän täytyy häpäksemme sanoa; että jos heitä verrataan meijäni Suomalaiseen keännöksehemme, tahi siihen kovin kiitettyyn Ruohtalaiseen, niin ovat monta paremmat kuin ykskään heistä, ja, noutain Suomenkielen somaisuutta ja puhtautta, käsittäävät merkillisella tavalla perustus-kielen sekä henkellistä että sanallista ajatusta.
Antaaksemme lukioillen tilaisuutta ite perustamaan tästä aatostansa, tahomme panna kaikki nämät kiännökset rinnallen perustus-kielen kanssa, sanokoon siitten ihe, mikä heistä on paras.
Perustus-kieli:[245]
EVAGGELION KATA MATOAION.
CAP. 2.
1. Te de Iesou genethentos en Bethleem tes Iudaias en hemerais Hrodon tou Basileos, idu, magoi hapo anatolon paregononto eis Ierosoluma, legontes.
2. Pu ezin o techtheis Basileus ton Iudaion; eidomen gar autou ton azera en te anatole, kai elthomen proskynesai auto.