Niin nyt kesken kiskottihin, Juhla iltana juteltiin, Arveltihin tästä asiast. Yksi yhtä, toinen toista Siihen pani — ja pakisi. — — Tulipa nyt Savosta sankari, Mies korvesta kotoisin.
"Olkaatte veikoiset vaiti, Poika-miehet puhumatak!" Sanoi partasuu-uro Tullessansa heijän tupiin, "Heretkee nyt helsinkissa Joutavata juonitella, Pilkata sitä jot' ei pitäis! Työpä tyhmät, jotk' ei tyyty Siiheen mitä annettaneen, Kannetaan kärsänne eteen, Jos on puutos jossa kussa, Virheitä tahi vikoja; Niin muistakaat miehet sitä, Ett' ei ouk teissäkään tekiätä Jota kuta täyvällistä. Ilman sitä niin nimitän, Muistuttelen vielä muuten, Ettei ouk kieltoa kellenkään, Välttämistä sitä vähemmin Tehä paremmin jos taitaa; Tehköön paremmin — vuan ei pahemmia!"
"Eikö työ nyt tuota tunne, Arvoo tätä asiata? Tuo haan tuo on Otavainen, Sininen tähti-sikeri; Joka paisto pakanoillen, Paisto Puavin palvelioillen, Paistaapi vielä pakana Juuri meijän silmissämme."
"Ei siit' o' tulet tulluna, Valkia vielä vaipuna; sitä pelata pitäis Jok' ei ouk pahaksi pantu, Tullut kennen turmioksi. Jospa vajuisi hänen valonsa Palamasta, paistamasta, Loistamasta kaiken yötä; Niin pilvet meitäkin pilaisi, Syöttäisi meijan syvämmet."
"Silläpä tämä tähti rukka Väijyy pilvien väliten, Kiiltelee kuin kirkas kivi Yönpimiän piiroksessa, Peittähässä meiltä päivän; Ettei puhkeis silmät meijän, Eikä solkenaan sokehtuis."
Josko nyt tämä kirja, Tahi muihenkin tekemä (Oppineiten alinomaisest) Tuottaisi teillen tuon tähen, Näytäisi hänen näkönsä; Niin kostakaatte konnat häntä, Mielyttekäät sitä miestä Joka sen teillen tekööpi, Osotteloo tuon Otavan. Sillä siit' on luvut lähteneet, Opit monet otettunna, Alkaneet monet asiat. Siitäpä vielä toivottaneen Selkiän säteen tulevan, Kuutama vähä kullenkin.
G—nd.
RITVALAN HELKA.[8]
Ritvalan kylä Sääksmäen pitäjässä Hämeessä on kuuluissa ympäri koko Suomenmuan, sen peräti vanhan ja merkillisen tavan suhteen, joka vanhuutesta tässä kylässä on pietty, ja jot' ei mokomata meijän tiettyviksi oo muualla kuultu.
"Mainitussa kylässä pietään yksi Juhla, joka on nuorukaisten Ilo-Juhla, ja on erinomattain luettava nuorien Neitosten. Millonka se ensin on alkunsa suanut, sitä ei tiiä ykskään. Puhe käypi että se oli muailman alussa. Niitä Runoja joita tässä lauletaan sanotaan myös olevan Alkukielellä; eikä näissä eneän ouk ykskään joka heitä varsin ymmärtää; sillä ehkä hyö ovat Suomalaisia, niin ei hyö kuitenkaan ole tehtyt tään muan kielellä."