11 v.
— Elthontes, on oikeemmin toimitettu Karjal. sanalla "mäntyö" (tultua?) kuin Suomal. sanoilla "ja mänit." — Muáhh-schuá (ehkä painovirhe?) t. "muáttuá" supistettu sanoista "moahan laskettua" ( pesontes ) Suomal. "maahan langeisit" ja rukoilit händä (lue muist. 2 värsyyn.) — Takat, mahtaa olla Karjalaista puhetta, merk. tous thesaurous (förråd, skatt). Tulleenko Lapin sanasta tuks (vara, tavara) vai takko (teko)? Sanotaan meilläkin vielä puheen-parressa "se on hänen takana", joka merk. se on "hänen varassa, t. varjossa"; vaikka kuuluu kuin arveltaisiin: "lukon takana"; e.m. "toisen (lukon) takana." — " Lahjoittivat häntä kullalla ", on selvempi Suomea kuin "lahjotit hänelle kuldaa", joka lie Ruohtalaisuus puheessamme. — Luádonalla, mahtaa olla Venäjätä, merkihtävän "sauvutosta t. sauvuttamista" ( libanon ) ellei se lie sukuisin sanan "löylyttämän" kanssa. — Smirna (smörja?) on Karjal. Suomentanut voidiélla (voiteilla) jota ehkä ymmärretään paremmin kuin mirrhamita, jota tuhma talonpoika luulisi ehkä olevan yhtä kuin marhaminta, (parempi oisi sanoa "mirrhammia".)
12 v.
Ärelläh, t. "erällä." Heitä kielettiin muka mänemästä sillä erällä (tiellä) joka kantoi Heródeksen päin; mutta käskettiin mänemään toista tietä, jotta ei hään käsittäisi heijät. Muutoin ärra t. ärrä on Viron-suomessa paljon tarkoittava sana, kussa se, yhistetty muihin sanoin, merkihtee arvolta yhtä kuin para, yhteen-liitettyissä Greekkalaisissa sanoissa (lienekköhän yhtä sanoa.) — Merkillinen on että moa (he chora) Karjalaistetaan sanalla "randa", josta näyttäisi kuin oisivat ennen muinon olleet rannan-asukkaita: tahi niiten vierain kansoin (joihen kanssa heillä lie ollut tekemistä) tulleen toisilta rannoilta. Tästä puheh: "päivän nousuranta"; tästä Virolaisten puheenparsi.- "randa ajama" (anlända). "He mänit omalle maallensa" (Suomal. keännök.) ei ouk oikeen sanottu; ikeän kuin oisivat ainoasti sinneppäin männeet. Karjalainen toimittaa selvempi: "läksivät omahan rantaan."
13 v.
— Anachoresanton, toimittaa Karjal. "heijän (pois) lähtyöön," Suomal. "mutta koska olit mennet (männeet) pois". Mikä sana näistä on Suomeksi somempi? Minkätähen Karjalainen tässä, 15:ssä ja 19:ssä värsyssä lie löytänneen tarpeelliseksi Suomentamaan Kyrion (herran) sanalla "Jumalan" on tietämätöin; mutta phainetai, täsä 15:nessä ja 19:nessä värsyssä, on oikeemmin toimitettu sanalla "osoittiin", kuin "ilmistymisellä", sillä ilmistyttää saattaa monella tavalla, ja ilman näyltäilematäk, (utan att sjelf visa sig) mutta osoitteleita (visa sig sjelf) ei käypi toisen kautta. Sanat ilmistyi "Josephille" on Ruohtalaisuus, Suomeksi sanotaan "Juosephillä"; niin kuin luetaan Karjalaisen keännöksessä. Suomentajan sanat: "ota lapsi äitinensä tygös" ei ouk Suomea, eikä myös löyvyk perustus kielessä, mutta saattu Ruohtalaisesta kiännöksesta "tag barnet och des (dess) moder till sig" (parempi oisi sanoa; "meb Dig", sillä olihaan lapsi jo hänen luonnaan). Sama virhe Suomalaisessa keännöksessä (mutta Karjalaisessa, ansio) tavataan 14:nessä värsyssä; voan 20:nessä ja 21:nessa värsyssä on Suomal. jo löytänyt hyväksi, pois-heittteä sanan "tygönsä." Mainittava on, että meijän Uuessa Testamentissa monessa kohin kirjutetaan tätä uutta sanan-loukasta, joka lopettaiksen polvella: nsa (erinomasella halulla kirjutetaan: händänsä e.m. 18 v. ehkä toisinaankin vahinkonsa pannaan: hänensä, e.m. 16 v.) mutta aina veäriin paikoin, niin että selkiästi nähhään heijän, jotka ovat tätä kirjuttaneet, ei tunteneen tätä puhetta; sillä minä uskaltaisin, ett'ei missäkään Suomessa sanotak: (tuskin ymmärretäk) "ota lapsi äitinänsä tygös"; sillä tahi sanotaan: "ota lapsi, ja hänen äitinsä, tyköösi"; eli; "ota lapsi tyköösi, äitineen"; eli: "ota lapsi, äitineen, tyköösi". Tämmöistä kielen roatelemista tavataan yltä kyllin kussakin Luvussa, meijän henkellisessä peäkirjassamme. — Apolesai (turmella, hävittää) on Karjal. paremmin toimittanut sanalla "tappoa", kuin Suomentaja, sanalla "hukuttaksensa" (hukuttaaksensa) sillä merellä "hukkuuvat", voan moalla "tappaavät." Parempi oisi ehkä sanoa "hukataksensa" (göra sig af med) myö sanoisimme: "häntä surmataksensa." Mistähän Ruohtalainen otti sanansa: "det kommer dertill?"
14 v.
Anechoresen (poikkeis, väistiin) drog sig undan, on Suomal. Suomentanut sanalla "pakeni" (flydde) samalla sanalla kuin pheuge, eillimmäisessä värsyssä; mutta tämä tarkka Karjalainen on tässäkin ymmärtännyt heitä eroittoo. Miten somaksi eikös hään Suomeksi toimittaa o de egertheis parelabe sanalla: "noustuoon otti hään." Suomal. venyttää toas, Ruohtal. tavalla, monta sanoo, ja kirjuttaa: "niin hän nousi ja otti."
15 v.
Ei siinä kyllä, että Karjal. on tarkasti Suomentanut perustuskielen, ja ymmärtänyt kielemme mukaan sovittoo joka hänen puheen-mutkansa, hään on monessa kohin somemmin, kuin Greekan-kielellä, toimittanut Suomeksi perustuskielen puheita, käytös-sanoin käytettämisellä (genom begagnande af participier) niin kuin tässä, kussa eos tes teleutes Hrodon on Suomenettu sanalla: "Irodan schurmahhtua," t. "kuoltua." Sillä surma, joka meijän kielellä merk. luonnotointa tahi onnetointa kuolemaa, merk. Karjalan ja Viron kielellä "luonnollistakin". — Ana liév, mahtaa merk. "että oisi", koska "olin" Lapiksi sanotaan lieb; (sanaa ana, ei tunnetak). Tässä kohin on Karjal. kyllä paljon poikennut pois perustuskielen sanaallisesta toimittamisesta, kussa seisoo selvillä sanoilla ina plegothe to rethin hypo tou Kyriou dia tou propheton (että peättyisi Herran sana, toimitettu Ennustajalta). Suomal. keäntäjä on toas tapansa myöten Suomentanut ne Ruohtalaiset sanat: "på bet att fullbordas skulle, det som sagt war af Herranom genom Propheten, som sade": "että täytetäisin (täytettäisiin) kuin (niinkuin) sanottu oli Herralda Prophetan kautta, joka sanoo." Tämä sananjuotos hairauttaa sanalla "täytetäisin" (Att jag skulle låta fylla, uppfylla) eikä selviä sanalla "täytettäisiin" (att man skulle uppfylla) — pitännöön olla "täytettäisi", t. "täytettyisi". (Sama vika tavataan 23:nessä värsyssä) — ton uion mou, on Karjal. oikeemmin toimittanut sanalla "oman poijan" sillä peä-arvo tässä, tarkoittaiksen sanaan omaan. Suomal. keännöksessä, kussa luetaan "poikani", kuuluu kuin puhe saattais olla jostaik muustakin pojasta: ei omasta.