6 v.
— Ge Iouda, on Karjalainen oikeen toimittanut sanalla " Judan muá " Suomentaja on Ruohtalaisten tavalla pannut "Judan maasa." — Oudamos (ei suinkaan) on Karjalainen toimittanut sanoilla "ni millä", jotka lie tehtyneen Saksan sanasta niemals. Vironkielellä sanotaan "ei ilmas" (ei ikeän); Suomeksi yhistetään molemmat sanat, ja sanotaan "ei ilmossa ikänä." — Piénembi t. "pienin." — En tois hememosin Iouda, on Karjal. Suomentanut sanalla "Judan Vanhemmilla." (meillä sanottaisiin, "Júdan Vanhemmista"), joka puheenparsi ikeän kuin toistaa Suomalaisissa kansoissa peä-vallan ennen vanhuuessa olleen uskottaneen niillen vanhimmillen kansakunnastamme, koska vielä nytkin vanhuuen ymmärtämyksessä ymmärretään jotakuta mainittavata peätoimitusta, ja kansan hoitellusta. Tämä tulkkiminen on sekä kielellemme että ymmarryksellemme sopivampi, kuin kuhtua kaupunkia "Pää-Ruhtinaksi", joka Suomeksi kuuluu kamalaksi, liiaksikin koska Vapahtajaakin tässä paikassa mainitaan samalla nimellä, veärin Suomenettu sanasta hemeron, joka merkihtee "hoivauttaja, hoittaja, peämies, peäparas" (förste, förnämste) voan ei "Ruhtinas" (Furste, Stor-Furste). Näitä sanoja Suomennettaisiin ehkä parhain näin: "et ole suinkaan vähin Júdan kuuluvista, sillä sinusta on lähtevä se mainio, joka hoittelee minun rahvasta, Israelia." — Ek sou ekseleusetai on Karjal. paremmin toimittanut sanalla "schivschta lähhtöv'", kuin Suomal. sanoilla "sinusta on tuleva", jotka ilmoittaa ite kaupunkin muka Ruhtinaksi tulevan, joka villittää, liioitenkin koska tätä jo toanon näin mainittiin. — Poimanei on Karjal. oikeemmin Suomentanut sanalla "paimenuttav'" (samallaisella sanalla kuin perustuskielessä) sillä Vapahtaja oli tullut tänne meitä onnistamaan ja hoittelemaan, soattamaan meitä autuuen tiellä (ikeän kuin paimentain lampaitansa) voan ei hään tullut tänne Valtiaksi eikä Hallihtiaksi, niin kuin luetaan tässä viheliäisessä Suomalaisessa käännöksessä, tehty Ruohtalaisen mukaan, kussa sanotaan: "som öfver mitt folk en Herre (paremmin ois sanoa herde ) vara skall." — "Kumbane" ( ozis — "joka") mahtaa olla Karjalaisten puhetta, koska 9:nessäkin värsyssä on (jonka) Karjalaistetaan (öfversättes på Karelska) sanalla "kummasta." Kumpainen (Suomeksi) kumb (Viroksi) ja kåbba (Lapiksi) merkihtee sekä "kuka" (hvilkendera) että "joka" t. "jokainen" (vardera) ainoasti koska puhutaan muka kahesta. — Sanat "minun Kansaani" Suomal. keännöksessä villittää meitä, jos kohtakin Kansa kirjutetaan isolla K, sillä sitä ei saatahk ymmärteä muuten kuin että hään, yhessä Ennustajan kanssa, piti hallittaman Israelia. —
7 v.
Pjeitokkali, joka merkihtee "sala-kähmässä" l. "saloapäin", mahtaa toas olla Karjalaista puhetta, sepitetty Suomal. emä-sanasta "peitös". — Suomalaisessa keännöksessä on, Ruohtal. keännöksen tavalla, tähän pantu "visusti" (granneligen) ja 16:nessä värsyssä "tarkasti", joka on liika ja joutava sana, eikä löyvyk perustus-kielessä. — "Kuhun aikaan" tähti osoittiin, on selvee Savon puhetta; mutta "millä ajalla", jota luetaan meijän käännöksessämme, ei ouk selvee Suomeakaan.
8 v.
Autous on Karjalainen oikeen Suomentanut sanalla "heijät"; Suomal. kiännoksessä luetaan "heijän" joka hairauttaa ymmärtämystämme, ikeän kuin oisi lähättänyt heijät heijän, vaan ei meijän, Bethlehemiin. — Työndähyö, t. "työnättyä, lähätettyä" ( pempsas, hapozeilas ) on myös sanasta sanaan, ja somempata Suomea kuin: "ja lähetti" (kaho 16 värs.) "Työntäiksen" ja "syöstäiksen" sanotaan meilläkin, vanhoissa Runoissamme, arvolla samaan tarkoitukseen: — Epan, on Karjal. paremmin toimittanut sanalla "kuin", jota sanotaan (ikeän kuin sanotaan jos) koska puhutaan epäiltävistä eli tietämättömistä (niin kuin tässä); sitä vastoin "koska" (Suomal. keännöksessä) sanotaan kuin oisi jo tietty (epäiltämätäk) heijän löytävän häntä siinä. — Löyvättä (kaho 261 p.) — Tiijuschtakkuá, "tiijustakoa, tievustelkoa" (eksetasate) on myös oikeemmin kuin "kysykäät" (bespörjer); sillä heijän piti ei ainoastaan "kysellä", mutta myös "kuulustella", eikä silläkään kyllä. Herodes tahtoi jotta heijän piti saaha oikeen nähhäkseen lapsen (schyndyähh-nähä) niin kuin Karjal. tässä selittee, jott' ei heitä petettäisiin puheella. — Apaggeilate, ei ouk "ilmoittakat" mutta "sanokkoat", sillä hään tahtoi soaha heitä ite puhutellakseen. "Ilmoittoo" hänellen tätä, oisivat saattaneet toisenkin kautta.
9 v.
— Akusantes tou Basileos, oisi Suomeksi sanottava: "kuultuaan kuninkasta (kuninkoa) läksivät" etc. Sanat "he olit kuullet" (kuulleet?) ei ouk Suomea. — Proemen on Karjal. Suomentana sanalla "schiirdijälietschihh", jota luultaisimmo Venäjän sanaksi, ellei se lie lähtenyt Suomal. sanasta "siirteli," jollon tämän Karjalaisen keännös ("tähti siirteliin, väisteliin") on luonnollisempi kuin meijän Suomalaisemme, kussa (Ruohtalaisten tavalla) sanotaan "tähti kävi" (kulki?) — eihään sillä jalkoja lie ollut? — Kuni t. "kuin" (kaho 13 värs.) kumpaistakin kirjutetaan (kaho 1 ja 8 värs.) — Ei, ouk merkihtävä "se" t. "hään." Tätä pitäisimmö painovirheksi, ellei sitä kerrotettaisiin 13:nessä värsyssä, kussa kirjutetaan en (ilman h — ei hen ) jossa pitännöön olla "hään" — lienöönkö tuo Karjalaista puhetta? — Elthon, on Karjal. oikeen toimittanut sanalla "tulduó" (tultuá); mutta Suomal. keännöksessä sanotaan toas "edellä käyden" (joka on veärin, eikä löyvyk perustus-kielessä). Se tahtoo juuri väkisinkin panna tähteänsä "käymään."
10 v.
Idontes on toas somempi keätty sanalla "nähtyään", kuin "koska he näit" (näkivät); mutta mitä pietty merkihtennöön en tiijä, ellei merk. sitä mitä scheizavdun eillimmäisessä värsyssä, jolloin se oisi tähän pantu selitökseksi. — Ylen äijäldi. Meillä sanotaan "äijä-paljon" ja "äijältä." Lapiksikin sanotaan "ila ädnak" (ylön äijältä) joka merk. "kovin paljon" (kaho 16 värs.) Ruohtal. keännöksessä, "när de sågo stjernan, wordo (blefwo?) de ganska glade", kuuluu kuin oisivat, kuninkaasta tultuaan, olleet vähä rohkeimmillaan.