21 v.
— Elthen, on taiten toimitettu sanalla "mäni"; mutta Karjal. oikeen, sanalla "tuli". Voan 23:nessä värsyssä tavataan Karjalaisessa sama virhe, Suomentaissaan elthen, sanalla "mäntyään" (oisi pitännyt olla "tultuaan") jollon Suomalaisella toas on oikeen: "ja tuli".
22 v.
— Akusas on taiten toimitettu sanalla "Kuúluschtahuó" (kuultuaan). — " Tuato " t. isä; Vironkielellä taat. — Basilei on kauniisti Suomenettu sanalla "istui kuninkahaksi", joka on oikeemmin sanottu kuin "oli kuningas", sillä erittäin on "olla kuninkas", erittäin "istua kuninkahaksi." — Irodan schialla on myös oikeen sanottu; mutta "Herodexen siasa" on pahoin pantu, sillä se toimittaa Herodeksen vielä silloin elänneen, koska toinen istui hänen siassa. Näistä kielen virheistä, jotka löytyy joka värsyssä, nähhään mitän kehnot Suomalaiset ne miehet lie olleet, jotka ovat Jumalan sanan meillen toimittaneet; ja toisin puolin, sen rehellisen Karjallaisen olleen selvän Suomalaisen, joka hyväksi moamiehillensä oli yksinään uskaltanut puuttua näihin kirja-töihin. Mutta, lopulla tämän värsyn, tavataan kuitenkin hänessäkin kauhea virhe, joka on syntynyt siitä että sana chrematistheis on tykkänään jeännyt häneltä Suomentamak, joka villitys lie tapahtunut kirjanpainajan kautta, sillä muutoin sitä ei saatak ymmärteä. Tästä hänen Suomentamus on ei ainoastaan puuttuvainen ja vian-alainen, mutta kantaa hunnankollen, sillä siinä sanotaan Joosepin "unessa männeen Galileaan" (?) Merkillinen on, Sjögrenin ei oivaltaneen tällaisia vikoja, hään joka isolla vaivalla haki heitä juuri halulla. — Mutta eipä se Suomentajankaan keännös ouk paljon kiitettävä, vaikka se kahistekkin lisentää sanan ja, puhuissaan Jumalasta ja hänen käskystä, joista ei mitään mainitak perustus-kielessä. Suomeksi kuuluu tämä: "Ja hään sai Jumalalta käskyn (minkän käskyn?) unessa ja poikkeis Galilean eäriin". Sekin kuuluu kuin hään oisi unessa puikkinut Galilean eäriin. Meijän puheella sanottaisiin: "Varoitettuaan unessa, poikkeis hään Galileaan päin." — Varai, mahtaa Karjalaisen kielellä merk. "pelkäis." (Lapiksi sanotaan åuro ), saatu sanasta vaara.
23 v.
— Rubei elämähh t. "rupeis asumaan." — Nimittijätschov t. "nimitettävänä", on oikeemmin sanottu, kuin "hän (häntä) pitä (pitää) kutzuttaman" (kuhuttaman). — "Joka kuzutan" (jota kohutaan) — "Nazareuxexi" — eiköhään oisi parempi sanoa "Nazarilaiseksi?"
* * * * *
Perustus-kielen tutkiat, Jumalan-sanan tomittajat, Suomen-kielen harjoittajat ja joka selvä Suomalainen otan minä toistajaksi — mikä näistä Suomalaisista keännöksistä on paras? Mikä on perustus-kielen mukainen? Ja mikä on soveltuva meijän kieleemme? Missäpä löytyypi tässä Karjalaisen suomentamuksessa tätä Venäjäntelämistä, tätä huolimattomuutta, ja kielen tuntemattomuutta, josta häntä syytetään ja häväistetään; ja missä tavataan, toisin puolin, sitä arvoa ja ansiota, joka oisi löytyvä meijän keännöksessämme — josta niin paljon puhutaan ja kehutaan, ja josta moni ylpeilöö, kuin lausuu Suomen kielen kirjuttamisesta.[249]
Tällä tutkimisellani olen tarkoittanut kahta asita, kumpainenkin varsin merkittävä — kielen-tarinamuksessamme. Yhestä puolesta, olen pitänyt velvollisuuekseni, tehä oikeutta tällen kunnioitettavallen, tuntemattomallen[250] Karjalaisellen, soimattu varsin viattomasti minun Ystävältäni ja Moamieheltäni; ja luen kunniakseni, tämän kautta tulleen tuntemaan miehen, joka sekä kielen kirjuttamisestaan että Jumalisen sanan Suomentamisestaan, on, näinnä aikoina, enin arvattava kaikista meijän kielen-toimittajoistamme; ja jonka monet tievolliset että kansalliset ansiot, moamiehiänsä valaisemaan, levittämään Ristikunnassa tietoa ja toellista Jumalan tuntemista, ei alenek eikä tummenuk joutavasta ja laimattomasta panettelemisesta. Kaikkein Suomenkieleen halullisten moamiesten puolesta soisin minä, hänen ei lakkavan työskentelemisestä näissä harjoituksissaan; mutta, että hään vielä vastakin toimittaisi meillen käsi-tekojansa, ei ainoastaan näissä henkellisissä, mutta myös muissakin tievollisissa aiheissa — tekeein tätä kielemme voitoksi, kansan kunniaksi, ja yhteiseksi hyövytykseksi.
Toisestapäin kahtoin, olen minä, tällä tarkeemmalla kielentutkimisellani, tahtonut tarkoittoo moamiesten mieltä yhteen asiaan, joka kussaik Ristillisessa kansakunnassa on tarpeellisin, nimittäin hänen henkelliseen mieli-valaistukseen. Jos muissa muka kirjoissa kahotaan tarpeelliseksi, nouattamaan selkeyttä ja somaisuutta, sekä kielen että asian puolesta — miten tarpeellisempi eikös tätä siitten voaitaan tässä Ristin Uskon- ja Opin- peä-kirjassa, joka on perustus kaiken meijän autuuen, jota mainitaan Jumalan-sanaksi, ja kussa joka puhe punnitaan, ja arvataan joka mutka.[251] Tässä ei ouk ollenkaan kysymystä hänen sisällisesti Jumalallisesta arvosta, meijän Uskomuksemme peä-toteista, m.m. heitä kyllä kaikittain arvataan ja tunnetaan; mutta puhe on ainoasti, millä tavalla tätä Jumalan sanoa Suomeksi toimitetaan, kielellisessä tarkoituksessa, jott'ei tätä sanoa, joka on selkiä ihestään, tehtäisiin selittämättömäksi, ymmärtämättömällä kielen-käyttämisellä — sekä Suomen että perustuskielen puolesta.