Kuin Kuninkas Koarle XII:nees v. 1709 murtaisiin Kasakan-moahan, niin oli silloinkin hänen joukossa hänen Pappinsa, Oppia Jöran Nordberg, joka siitten, Kuninkaan kuoltua, kirjutti hänestä ankaran Tarinamuksen, luettavaksi 2:ssa aika kirja-osassa. Hään puhuu yhessä kohin näistä Suomalaisistakin, joita silloin siellä tapaisivat koko suuret parvet, ja jotka hään omilla silmillään lie nähnyt, ja puhutellut. Hään kirjuttaa heistä näin:

"Muuten oli surkuteltava nähä, seka Pultavan maassa että koko Ukränin eli Kasakan-moassa, tätä poloista Suomalaista ja Virolaista rahvasta, nuoret että vanhat kumastakin puolesta, joita Kasakat lienee ite vienneet myötensä, tahi ostanneet Venäläisiltä. Mikä voan miehen puolta oli, ottivat Ruohtalaiset jälleen, kussa heitä löysivät.[268] Nuoret poijat, jotka lapsuuessansa ovat tulleet pois-vietyiksi, ja vanhempiansa jo unouttaneet, erkausivat kovalla itkulla isännistään; mutta sanoivatten kuitenkin olevasek tyytyväisiä sen puolesta, että tämä Jumalan-palvelus, jonka näkivätten tässä moassa, ei ollut yhtäläinen sen kanssa, jonka muistivat nähneesek kotonaan.[269] Monta jotka jo oli kastetut uuestaan, ja oli vanhemmat, pyysivät soaha jeähä tähän, sanoin heijän elämän-laita olevan paremman tässä kuin luulivat ollakseen omassa moassaan, kussa ovat olleet Herroin kurin alla, ja tulleet pietyiksi muunna luontokappaleinna. Monta myös ilmoittivat ihtesäk vapatahtoisesti.[270] ja rupeisivat sota-väkeen, ne liioittenkin jotka olivat asunneet yhessä, itekseen, että puhuivatten ja harjoitivatten omoa kieltänsä. Näistä otettiin muutamat Virolaisten Hevois-väkeen, eli johon-kuhun Suomalaiseen Rykmentiin, muutamat — Trossi-kasakoiksi Artellerihin kussa jo ennenkin ison osa oli Suomalaisia tahi Eestiläisiä (Virolaisia). Muutamat heistä tahottiin Kenraliloilta eli muilta Upsieriloilta. Ison vastuus oli 'vaimoväestä';[271] jotka kokousivat suuret joukot, ja päivittivät sitä, etteivät tainneet seurata armean kanssa, eivätkä myös tienneet varman tien kulkeaksensa omahan moahasak; hyö rukoilivat sentähen Kuninkasta, soahaksensa tulla takaisin, kuin hään kerran näistä maista oli pois-mänävöinään. Tiesivät sitäkän puhua, monen heijän moamiehen tulleen isänniltään (jotka eivät tahtoneet olla heistä vajoolla) poislähätetyksi muuannek, ja niin salatuksi että heijät tuskin eneän käsitetään" (Nordberg Carl XII:s Historia, I Del. p. 905, 906.)

* * * * *

Lopuksi mainitaan meijän tahtonneen mielellämmö kuvittoo Teillen näihen Venäjän Karjalaisten voatteenpariakin, josta olemme jo monaisten Pietariin kirjuttaneet, ja jota on meille luvattu, ehkei annettu. Kuitenkin olemme sillä välillä tässä toimittaneet, meijän-moan Venäjän-puolimmaisia Karjalaisia arki-voatteissaan.

G—nd.

ERILLÄISÄ LAULUJA.

NYT ja ENNEN [272].

Ennen eli jokainen kuin asian oil laita; Nyt on kukiin kelvotoin, ja itara, ja saita.

Ennen piti meijän miehet kunniansa suurin; Nyt on rahat rakkaammat, ja kallihimmat juurin.

Ennen oli miehen sana lujempi kuin rauta; Nyt on lupa luikkia, ja valat tuskin auttaa.