YSTÄVÄLLENI.
Muistan sua ensimmäisen Leivon laulaisa laella, Pouta pilviin povilla; Muistan — myöski ensimmäisen Kullaisen kukan kuvasta Lailleen silmäsä, sulosa — Millon muistelet minua? Millon?
Muistan sua sulosimman Ajan, armahin, ihanin, Jon' ei öillään sammu' päivä; Muistan — kukkuisa käkien, Pikku lintuin livertäisä, Haju tuomikon nenillä — Millon muistelet minua? Millon?
Muistan sua suhinasa Raju-tuulten tuuvittaisa Kellastuneita ketoja; Muistan — kuin sekeenen taivas Kuvauupi, kuutamolla, Jäisen järven iljanneisa — Millon puistelet minua? Millon?
Muistan sua, koska korvet Seisovat lumi sovissa, Päivän mentyä pesäänsä; Muistan — tuolla korkialla Kevon tulten tuprutesa, Joski taivas ois tulesa — Millon muistelet minua? Millon?
Muistan sua kuun ikäni, Päivän puolelle soluisa, Päivän puolelta soluisa; Muistan hengiteltyäni — Muistan täällä, muistan tuolla Tuolla taivaassa sinua, Millon muistelet minua? Millon?
Kallio.
SIRKKA.
Laulo Sirkka lystiksensä Huviksensa hyräeli, Mättähällä, mesikkoisa, Sima kukkien seasa. — — —
Päivä paisto. Kukat kuuli Auki suin, hyvillä mielin, Kuin hän laulella liritti. "Mitä laulat laiska roisto! Hullutuksia hyräilet? Teehän työtä — sill' ei vatta Täyvy' tyhjistä loruista. Raipat selkään semmoisille!" Toru muuan muurahainen, Tämä itara itikka, Sirkkaa aivan syyttömästi.