Niin ne tuolla teköövät, ja niin ne teköö sielläik; Niin on ennen eletty, ja niin eletään vieläik.
G—nd.
TURUN TULIPALO.
(Syyskuun 4:nä ja 5:nä päivänä vuonna 1827)
Tuli on Turussa turmion soannt; Vallatoin valkia, vahinkot suuret. Kirkot ja kartanot, tornit ja muurit, — Kaikki on koanut.
Tuulik'kin tuli, ja paiskaisiin paloon, Tuiskutti tulta, ja riettaanna riehui. Leimaus lensi kuin lempo, ja liehui Talosta taloon.
Kulki kuin kulo, ja, kulmasta kulmaan, Suojatkin surimmat suikkaisi suuhun; Kaluisi kiviä, puraisi puuhun, Jumalan julma. —
Karsast' oil kahtoa turhoa työtä — Kaupunnin kauhistus, armotoin suuri. Kauniimmat kavut oil poronna, juuri Raunioin myötä.
Voi tätä kauhea syksyistä yötä! Vaivaisten valitus, huuto, ja luulo — Itku, ja parku, ja kujerros kuuluu Rantoja myöten.
Ei ollut majoa monella sa'alla! Vainioll' vanhatkin kumoonsak koataa Murheissaan tuhannet panihin moata Routalla maalla.