Ystävä! vieraissa maissa myö tutuksi tultiin, ja kohta
Rakkaus ratkeis ja ystävyys yksinään jäi.
Kuolema rikkoi Sun rintais, mutt' henkeisi heiti;
Tuonelan turviin yhtyyvät ystävät taas!
G—nd.
PETTER REINHOLD von TÖRNE.[273]
Sanaus.
Surutkee Suomessa kaikki! yks meijän ystävä vaina
Törne on manalaan männyt, viisas ja vilpitöin mies;
Nuoruus ja Viisaus moassa — ei tavatak yhessä aina,
Hänessä löytyivät kaikk', Totuus ja Rakkaus myös.
G—nd.
TÄMÄN MOAILMAN KATOVAISUUTESTA.
Vuuet vuosista kuluuvat,
Päivät päivistä katoovat,
Eikä jätäk jälelleensä
Josta tunnit tunnettaisiin,
Ajan luvut luettaisiin,
Märkittäisiin ajan meärät.
Joka nyt ajat jakoopi,
Kohta jaetaan ajassa;
Joka nyt iät lukoopi,
Kohta luetaan iässä.
Sill' ei löyvyk mitään moassa,
Eikä taivaalla tavatak,
Jok ei ouk iältä syöty,
Ajan muutokselt' murettu.
Ihmisetkin, eläimetkin,
Suurimmatkin, pienoisetkin,
Kaikk' ne raukat raukenoovat,
Kukistuuvat kukiin kohta.
Urot uupuuvat uroilla,
Väsyyvät kyliin välillä,
Miehet keskellä keolla
Niin kuin kukkaiset kukistuu,
Neijot neäntyy, pojat poahtuu,
Lapset lahonna lakastuu.
Ei seäli tuonelan toukka,
Armahta manalan mato!
Kansat koatuuvut kumohon,
Suvut suppuhun supistuu,
Katoovat kaikki tomuksi,
Kaikki tuhkaksi tuloovat.
Niinpä kulkeevat Kuninkaat,
Maihen vanhimmat vaeltaa,
Tuohon tuonelan talohon
Miehet parahat palaavat.
Sinne tunkiiksen tuhannet,
Sa'an-satoja samoovat;
Iälliset, harmoopäiset,
Nuorukaiset, naurosuiset,
Kaikk' ne hauvassa homehtuu,
Muuttuu mullassa muvaksi.
Niin kuin turpeessa turilas,
Toukka tammehen tomussa,
Mikä missä, kuka kussa,
Nukkuupi nurmen ala.
Niin on, niin on ihmis rukka,
Kapeen-karvan kannattama!
Et sinä itekkään tiiäk
Mihin luitaisi luvetaan,
Mihin kalsot kannettaneen,
Mihin viskataan vitakset.
Mitäs siitten pöyhisteleit,
Olet niin ylen ylpiä?
Silläköön sinun nimelläis,
Vainko raukka rahallaisi
Luulet sie muita paremmaks,
Onnen lapsia olevais.
Vähästäpä sinä veikkonen
Kovin runsaaksi rupeisit.
Kuinhaan peäsät päivän peähän
Jollon kaikki katoapi,
Mitäs jääpi siitt' jälellen?
Yksi roato raateltava,
Yksi hauska hauvattava,
Annettu maan mavoillen,
Syölähillen syötäväksi;
Jotka lihat liikuttaavat,
Jotka suolet suorittaavat,
Kalhot kaikki kaluvaavat,
Syövät syvämmen suuhunsa.