Tok on yksi puuttumatak,
Toukan hampaan hakkoomatak,
Ajan luvussa lujanen:
"Tehty työ ei täkämätöin."
Mitäs olet aivottanut
Valmistannut, vaikuttanut,
Hyväksi tahi pahaksi,
Sukukunnan kunniaksi,
Onneksi oman olentois,
Sit' ei saatetak salata,
Peitoksilla peitätellä.
Ootkos elenyt ehoksi,
Muillen muka turvahaksi,
Muihen ihmisten iloksi?
Ootkos tehnyt jotakuta
Kelvollista, kunnollista,
Joka muita muistuttaisi,
Jäisi merkiksi jälestäis,
Sinun olleen otollisen,
Avullisen, aimollisen,
Aikaan soattaneen jotaik;
Niin et katoo kuolemassa,
Etkä torku tuonelassa,
Malta manalan majassa.
Silloin siunataan sinua,
Moassa vielä mainitellaan,
Taivaassa sinun tapojais.
G—nd.
SANAN-VAIHETUS.[274]
Viänämö nein Vempelettä,
Kanteletta käsin käytämme,
Kuin muinon yks uljas Ukko,
Ikuinen ilon-Isäntä.
G—nd.
KEÄNNÖKSIÄ HOMERUKSESTA.
Tiiustuksia Homeruksesta ja hänen kirjoista.
Non ut voluimus,
Sed ut valuimus.
Jo on kolmatta tuhatta aastaikoa siitten kuin Homerus moailmassa eli, vaan ei ouk ykskään vielä ollut hyvä, että runoillansa tulla luetuksi hänen vertaiseksi. Myö taijamme ilman epäilemätä sanoa, että juuri harva kirja on omalla kielellänsä tullut niin paljon luetuksi kuin hänen, ja että suurin osa Oppineista ovat harjoittaneet tätä Greekkaan kieltä ainoastansa häntä lukeeksensa. Europassa ei sunkaan mahak löytyä yhtään kansoo, jok ei ou koetellut kielellänsä käsittää tämän vanhan Runojan lausumisia; Ainoastaan Suomalaiset ja Lappalaiset, hyö ovat tässä niin kuin monessa muussakin asiassa, olleet muita jälempänä. Minkätähen siitten Homerus on kaikilta näin luettava? mahtaa joku ehkä meistä kysyä, eihään se opeta meitä Jumalata tuntemaan, eikä viritä muutakaan viisautta. Ei vaan! mutta se opettaa meitä tuntemaan ihmisiä, ei sellaisia kuin hyö useemmittain ovat, kelvottomia ja kunnottomia; mutta niin kuin heijän olla pitäis, täynnä hyviä tapoja; tahi jaloja ja voimakkaisia, sekä töissänsä että käytöksissänsä. Ja vielä siittenkin niin hään kuvailee heitä niin luonnollisella tavalla, niin totuuella ja elävällä valolla, ettei myö hänessä missäkään löyväk virheitä tahi puutoksia. Kolmet tuhatta aastaikoa ei ouk olleet hyvät aikaan soaha jotakuta häntä parempata; ja se on ihmiteltävä, että ihmiset jo niillä ajoilla olivat niin valaistunneet ja oppiansa harjoittaneet, että heijän kirjutokset vielä nytkin on meillen esimerkkinä.