v. 485. Hyväili käillänsä, t. "likisteli", smekte henne med handen, nemligen om kinden.
v. 486. Eistäin t. etestäin.
v. 487. Ei liikutak minua ykskään, t. "ei manatak manalaan ketään"; Homerus osottaa tässä että häänkin luottiin yhteen välttämättömään Luojan käytökseen.
v. 489. Moailmaan tullut, t. "tullut synnytetyksi." Tämä Héktorin ajatus tavataan pian samoilla sanoilla toimitettuna meijän vanhoissa sananlaskuissa.
v. 490. Askareitais, t. töitäis.
v. 49l. Kaiteis kuin värttänäis, merkihtee sekä "kankas-tuolis että vokkis"; osainen kokonaiseksi (pars pro toto).
v. 495. Pujottu, t. laitettu, smyckad, utsirad, prydd.
v. 496. Kyyneleitä kyllä, t. paljon kyyneleitä.
v. 498. Miesimurhaja, kuhutaan tässä Hektoria, koska hään tappeluksessa hakkaisi miehiä muahan martahasti.
v. 507. Achaíjit, merkihtee yhtä kuin Greekkalaiset. Hyö olivat soaneet tämän nimen Achaíjan maasta; kahoppas v. 456.