Samuel Gagnerus
Jos nyt tarkemmin tutkistelemme näitä Gagneruksen selityksiä, niin löyvämme, että jos hänen aatos ainoastaan oli nimittää niitä, jotka oli ennen näitä Liikisten kirkon-moassa löytyneitä vapamerkkiä kantaneet, niin hään tässä aivotuksessa oli tehnyt kyllä, ilmottaissaan ettei Gustaf, mutta Gödrik Fincke, oli naitu Ingeb. Boijin kanssa, ja ettei nämät hopeet tainut olla Kustan kirstusta (joka tais kuollut vuuen 1566:en lopulla, tahi alussa vuen 1567, kosk ei siittempänä hänestä mitään mainitak),[511] mutta Gödrikin, joka mahto kuolla vasta v. 1617, niin kuin heissä luetaan; selittäissä myöskin mitä kirjotus-nenät T.H. ja E.T.D. piti, Moaherra Tiilaksen aatoksesta, merkihtemän. Mutta jos hään, (niin kuin hään tässä ite sanoo), on siihen mielensä tarkoittannut, että tarinamuksesta ja vanhoista suku-kirjoista tiiustella näitä Finkin nimellisiä, eli antoa meillen yhtä selvempätä tietoa tästä vanhasta Suomen suvusta — niin hään tässä aivotuksessa, ei ou tehnyt niin mitään, asian valaistamiseksi; sillä kaikki mitä hään meillen toimittaa, löytyy jo ennen neissä häneltä nimitettyissä kirjoissa painettunna ja toimitettunna.[512] Hään osottaa sälkiesti, ettei hään tuntenut muita kuin nämät kahet, Jöran ja Kustav Fincke; ja kolmaas Gödrikki, jota hään tunsi ainoastaan nimeltään.
Siinä aivotuksessa, että taitaisimme tarkemmin toimittoo jotaik tästä vanhasta Suomalaisesta suvusta, olemme Kuninkaallisessa Vallan-Säilyksessä lävitten luenneet kaikki vanhat Päivä-kirjat (Diarier) enemmin kuin 60:nen vuuen eiten, eli vuotesta 1547 vuoteen 1620,[513] ja pistänyt muistiin kaikki mitä Finckilöistä heissä puhuttiin. Ilman sitä olemme me niin ikään tässä K. Vallan-Säilyksessä lävitten luskuttelleet Pito-kirjat (Registraturen) näistä ajoista, kussa muka Finkin nimeä tavattiin;[514] ja olemme sekä siitä vanhasta Suomalaisesta Sukukirjasta (joka on vielä jälellen) ja Stjernmannin Höfd. Minne, 2:sta osasta (jotka kumpaisetkin, käsikirjoituksina löytyy Vallan-Säilyksessä), vaan liioitenkin ijan-vanhoista kirjoituksista, jotka löytyypi K. Vapaus-Huoneen Holhottamuksessa,[515] yhteen-haenneet niitä tietoja, jotka heissä tavataan näistä Finckilöistä; siinä muka toivossa, että meijän moa-miehet kuulisivat mielellään jotakuta toimitettavaksi näistä meijän esivanhemmistamme ja vanhoista ajoistamme.
Myö tunnemmo jo sekä Aegid. Girsin Tarinamuksesta Kuninkaasta Eerikki XIV:nestä[516] että Er. Joh. Tegelin Tarinamuksesta samasta Kuninkaansa[517] että niistä moneista Suomalaisista Herroista,[518] joita hänen koroitus-päivällänsa (på dess kröningsdag) s. 29. päiv. Kesäk. v. 1561 tehtiin Tähti-niekoiksi (dubbades till Riddare)[519] oli Kustav ja Jöran Fincke. Että nemät olivat veljekset selitetään Stjernmanilta, joka sanoopi kumpaisestakin, että heijän isä oli Linnanisäntä Gödrik Niileksenpoika Rangonen Pernoon,[520] ja heijän äitinsä Margaretha Kustantytär Slatte, Lienistä. Sillä tavalla niin tämä Finkin suku, joka kolmatta sattoo aastaikoa siitten oli kuuluisa ympäri koko Suomenmoata, ei ou muuta kuin paljaita Rangoisia tahi Rongaisia (isänpuolesta) ja Finckilöitä emänpuolesta. Ja näistä samoista Ronkaisista on myös siitten emän-puolesta syntynyt se Suomessa kuuluisa Vapaherrallinen Hornin sukukunta.[521]
Niistä käsikirjoituksista, jotka löytyy K. Vapa-huoneessa[522] ja jotka ovat minusta vanhimmat ja peällenluotettavammat, selitetään että tämä uusi Finkin suku, on ollut näin:
1) Jöns Rangonen (eli niin kuin myö häntä kuhtuisimme: Ronkainen[523] Heikkilään, ja Melkkilään, luetaan tämän suvun esi-vanhiimmaks.[524] Hään oli nainut Johannaa Pentti-Lydikinpojan tytärtä, joka oli siitä vapasuvullisesta Dieknin suvusta;[525] Hään eli 1440 vuuen luvulla, eli nuin yhellä ajalla kuin Gödik Fincke (joka oli hänen nuotensa) ja Miekkamies Olof Tavast (joka oli tämän Finkin lankomies, ja jonka sisaren-tytär oli naitu tämän Jönsin pojan kanssa). Ehkei tunnetak mikä mies tämä Rangonen lie ollut, niin on kuitenkin arvattava, että se mahto olla kunnioitettu mies, koska se sekä oman että pojan naimisen kautta joutui heimolaiseksi kolmellen niillen ylhäisemmillen Suomalais-sukukunnillen, nimittäin Finkin Tavastin ja Djeknin. Hänen lapsista tunnetaan kaks poikoo, nimittäin Jöns Jönsinpoika Heikkilään, ja Niiles Jönsinpoika Rangonen, joka oli nainut Katarina Finckin Pernoon, yksi sen vanhan Gödik Finkin tyttäristä.
Stjernman sekoittaa nämät nuoteet (swärfäder) välillänsä, eli oikeemmittain, hään teköö heistä molemmista, yhen miehen, ja kuhtuu tämän suvun esivanhinta Gödik Rangoseksi, joka on häneltä varsin hullusti.[526] Siinä Suomalaisessa sukukirjassa, joka löytyy K. Vallan-Säilyksessä, nimitetään Gödik Finckiä tämän suvun alottajaksi eli esivanhemmaksi[527]; sekin on viärin, sillä se oli sen esivanhin emän-puolesta, vaan ei isän-puolesta. Tätä tekivätten hyö vissiinik ehkä siitä syystä, että lukivat muka ikään kuin häpeeksi aloittoo näin kuuluisan suvun yhestä Ronkaisesta;[528] seneistäpä häntä ei mainitak missään — ei hänen nimeensäkkään. Ja hänen poikaansa Niilestä (jota siinä villitykseksi kuhutaan "Niils Finke") tehtiin tämän Gödikin Finkin pojaksi; mutta se oli hänen vävynsä. Palmsköld kuhtuu häntä toas Johannes Rengon-poika: "Johannis Rengonis filius de Melkila, Armiger vixit 1444; uxor. — Johanna Benedicti filia." Peringsköld kuhtuu häntä ensin Raugonen (jota luulisimme olevan kirjotus-virhe) vaan siitten aina Rangoseksi: "Jöns Raugonen (till Poicho[529] som till husfru ägde Johanna, Bengt Lydikasons dotter, som i sitt wapn förde ett ankar"[530] ja toisessa kohassa kuhtuu hään häntä: "Jöns Rangonpoika till Melkilä." Hänen poikansa oli:
2) Niils Jönsinpoika Rangonen Melkkilään, joka on tähän asti viärin kuhuttu (sekä Stjernmanilta että muilta) Nils Gödrikson Rangonen, ja jota siinä Suomal. Sukukirjassa kuhutaan Nils Gödikson Fincke. Hään oli Miekkamies, ja mahto olla aika vimpa, koska se sai sen köllö-nimen Wåghals (Uskaltaja).[531] Hään eli nuon v. 1485, ja oli nainut niin kuin jo sanottiin sen vanhan Gödikin tyttären, ja sillä yhisti tämän Finkin ja Rangosen suvulliset, eli tämän uuven ja vanhan Finki-kunnan omaiset. Hänellä ei tainut olla muuta kuin tämä yks poika, nimittäin:
3) Gödik Niileksenpoika Rangonen, Pernoon. Hänen sanotaan vasta ensin kuhtuneen ihtesäk Finckeksi, äitinsä ja äijänsä (morfar) nimelliseksi. Stjernman kuhtuu häntä "Linnanisännäksi", eikä nimitäk missä linnassa se oli Isäntänä, eli mistä se on tätä tietoonsa ottanut. Peringsköld sanoo että se oli Linnanisäntä Hämeenlinnassa, mutta ei — minä vuonna.[532] Vaan koska hänen nimeänsä ei löyvyk v. Stjernmannin luetoksessa (förteckning) Hämeenlinnan Linnanisännistä, eikä myös Turun Tiiustuksissa (Åbo Tidningar) vuonna 1785, kussa heistä niinikeän mainitaan, niin on uskottava, että jos hään oisikkin siinä ollut, niin se mahto olla varsin lyhyt aika, koska häntä ei eneä muistetak. Luotettavampi on sen eistä mitä Palmsköld hänestä puhuu, joka sanoo hänen olleen Linnanisäntänä Kroneborgissa v. 1520.[533] Mutta siitten on toinen kysymys, mitä linnaa hään tällä nimellä tarkoittaa? Ettei tässä maha olla kysymys Kronobergin linnasta Smålannissa, arvaamme siitä, että koko hänen suku, sekä ennen häntä että jälkeen, asui Suomessa, kussa heillä oli hoviloita ja kartanoita. Eikä hänen nimeänsäkkään mainitak siinä luetoksessa näistä Kronobergin Linnanisännoistä, joka löytyy v. Stjernmannin Höfd. Minne I:sessä Osassa.[534] Mitäpäs meijän siitten muuta täytyy, kuin uskoa että Palmsköld tällä nimellä ymmärtää Hämeenlinnoo, liioitenkin koska tämä linna vanhoina aikoina on toisinaan tullut näin kuhutuksi.[535]
Tällä Gödik Finkillä eli Gödik Rangoisella oli toverina, niin kuin jo sanottiin Margaretha Kustantytär Slatte[536] Lienistä, jota hään nai v. 1518, joka vielä eli v. 1538, ja jonka kanssa hänellä oli 7 lasta; 4 poikoo ja 3 tytärtä. Nimittäin: 1) Göstaf Fincke, Sonnäsiin;[537] — 2) Johanna Fincke,[538] — 3) Jöran Fincke, Pernoon; — 4) Kárin Fincke,[539] — 5) Margaretha Fincke,[540] — 6) Nils Fincke,[541] ja — 7) Brítha Fincke.[542]