4) Jöran Gödikinpoika Fincke Pernoon, josta on jo ennen p. 409 puhuttu, sai v. 1547, s. 7 p. Tammik. Kuninkaalta Kustav. I:seltä Virmon mehtämoat piteäksensä, v. 1552 oli hään Linnan-asettaja (Hof-Marskalk[543] ja Lainjulistaja (Lagman) Ölannissa, — v. 1561, s. 29 p. Kesäk. tehtiin häntä veljensä kansa Tähti-niekaksi, Kuninkaan Eerikin istumellensä noustessaan; ja v. 1562 Valta-Neuoksi. Kuin Kuninkas oli Tammikuussa v. 1563 lähättänyt hänen veljensä Kustav Finken Venäjäseen, niin lähätti hään tämän Helmikuussa mainitunna vuonna mänemään Danmarkin kautta Hessiin, naima-kaupoillensa[544] Mutta tultua Köpenhaminaan, viskattiin häntä ja hänen matka-toverinsa arastiin, kussa häntä piettiin monta vuotta. Kuninkas koitteli kyllä monestin kirjoillansa[545] soahakseen häntä sieltä poislunastetuksi, mutta se oli tyhjä. Se näyttää kuin hään oisi vasta v. 1567 tullut sieltä irtilasketuksi, koska ei puhutak hänestä, ennen tätä vuotta. Silloin (Kesäkuussa) käskettiin häntä koetteskentelemaan (mönstra) sota-rahvasta merimaissa (i Skärgården), ja (Marras-kuussa) pitämään huolta heijän palkihtamisesta, että myös luettamaan hopeita Kuninkaallisessa ja valtakunnan rahastossa (Bank, Skattkammare). — v. 1568, s. 3 p. Jouluk. tehtiin häntä Lainjulistajaksi Pohjos-Suomen, Satakunnan, Pohjanmoan ja kaiken Ahvenanmoan ylitten. Se näyttää kuin oisi hään kohta sen perästä kuollut, kosk' ei hänestä siitten mitään mainitak. Hään oli nainut Maalin Olli-Pekanpojan tytärtä (Örnfodt) Vartetorppaan,[546] jonka kanssa hänellä ei mahtana olla mitään lapsia, koska ei heistä missään mainitak.[547].

Kustav Gödikinpoika Fincke Porkkalaan,[548] mahto olla tämän Jöranin vanhempi veli. Hänestäkin on jo ennen puhuttu. Häänki oli muinon, Kuninkaan Kustav I:sen hallituksen-aikana, yksi kuuluisa Peämies Suomessa. Häntä tehtiin v. 1542, s. 17 p. Syysk. Linnanvouviksi sekä Tukhulmin linnassa että kaupunnissa, — v. 1545 s. 29 p. Kesäk. (?) tehtiin häntä jo toisen kerran Linnanvouviksi tässä peäkau-punnissa. — v. 1545 s. 29 p. Kesäk. Linnanvouviksi ja Selvittäjäksi (Hjelpredare) Viipurissa, eli niinkuin häntä myös silloin kuhuttiin: "Luutnantiksi", — v. 1547 Piämieheksi (Höfwidsman) Savonlinnassa, jossa hänellä ensin oli Ture Persson (Bjelke) viran-kumppalina, vuoteen 1557. Tätä virkoo piti hään vuoteen 1559, — v. 1559, s. 3 p. Syysk. sai hään ylimmäisen käskyn (högsta befallningen) tahi toimituksen ja hallituksen kaiken Suomenmoan ylitten, Herttua Juhon pois-ollessa Englannissa, — v. 1561, s. 29 p. Kesäk. tehtiin häntä veljesek kanssa Tähti-niekaksi. Samanna vuonna s. 16 p. Syysk. Peä-Linnanisännäksi (Öfwer-Ståthållare) Reävälissä tahi Tallinan kaupunnissa, — v. 1562, Holhottajaksi Suomessa, ja Ruotsin Valta-Neuoksi, — v. 1563 Lähettämäksi (Såndebud) Venäjään, kussa hään peätti kahen vuotisen vara-rauhan (stillestånd). Tultua sieltä takaisin, toimitti hään vielä tätä holhottamisen virkaa Suomessa v. 1564, 1565 ja 1566, jollon häntä nimitettiin Linnanisännäksi Suomenmoan, Pohjan-moan, ja Ahvenanmoan ylitten, ja joinna vuosinna hänellä oli paljon tekemistä sota-aluksien varustamisella ja Saltpetterin valmistamisella Suomessa.

Hään oli v. 1545 nainut Mätta[549] Sténsdotteria Ille, joka kanto kilvessänsä yhen varustetun käsivarren, jonka käissä oli yksi kielikukka (Lilja ), ja jollen se oli huomenlahjaksi antanut Pernon kartanota. Hänellä oli hänen kanssaan 7 lasta, 4 poikoo ja 3 tytärtä; nimittäin 1) Anna Fincke,[550] — 2) Gödik Fincke Sonnäsiin, josta kohta hoastetaan enemmin, 3) — Jöran Fincke, josta ei mitään tunnetak, — 4) Sten Fincke, josta kohtakin mainitaan[551]. — 5) Olof Fincke, Porkkalaan, ei hänestäkään mitään tiiätäk, — 6) Elisabeth Fincke[552], — ja 7) Ingeborg Fincke[553].

Ehkä se on ikään kuin asiaan kuulumatoin, luettoo kaikkia niitä kirjoituksia, jotka ovat Kuninkaalta ja Vallan-Hallitukselta lähätetyt tällen Kustav Finkillen, niin tahomme kuitenkin tehä tätä poikkennosta eli erkanemusta meijän aikeistamme, koska hyö ei ainoastaan toista tämän miehen isoa tointa, mutta myöskin joksi osaksi valaisee meijän tarinamustamme näillen ajoillen,[554] ja viittoopi tietä muillen, mistä soannoovat tiiustuksia näistä aikuisista asioista. Milloin tämä Kyösti Fincke kuoli, on tietämätöin, vaan uskottava on, että se tapahtui vuuen 1566:en lopulla, tahi v. 1567:en alussa, koska siitä päivästä hänestä ei mainitak niin mitään. Sillä että se oli jo kuollut v. 1569, selitetään siitä kuitti-kirjasta, jota Juho kuninkas anto mainittuna vuonna s. 20 p. Heinäk. hänen leskellensä, niistä hopeista joita hään oli lahjaksi antanut Kuninkattarellen (lue Åbo Tid. 1784 n. 11).[555]

5) Gödrik Kustanpoika Fincke Porkkalaan, tais olla Kustav Finkin vanhin poika.[556] Stjernman, joka kuhtuu häntä Herra Sonnäsiin, sanoo (Höfd. Minne II. D. p. 333, 422) että hään oli Jöran Finkin ja Málin Pérsdotterin poika; mutta tässä hään toas erehtyy. Sillä ilman sitä, että Jöran Finckiä kuhuttiin Herra Pernoon (josta on arvattava, että hänen poikansakkin oisi pitänyt tulla näin kuhutuksi) ja Kustav Finckiä, Herra Sonnäsiin ja Porkkalaan, ja ilman sitäkkin että tämän Gödrikin kirstun hopeet löyettiin Sonniläisten suku-hauvassa, joka myös osittain toistaa hänen olleen Sonniläisten suku-polvesta, niin luetaan aivan selvästi niissä tiijustuksissa, jotka löytyy K. Vapa-Huoneessa, että myös siinä Suomal. Sukukirjassa K. Vallan-Säilyksessä, että "se oli Kustanpoika." Häänki oli yksi kuuluisa mies Suomessa. Nuoruutessaan oli hään palvellut Sota-väessä, ja oli tullut Loden tappeluksessa Viron-moassa niin pahoin ammutuksi, että se keänty elinaikaasek roajanrikoksi eli vaivaiseksi.[557]. v. 1575 oli hään jo Sota-Evesti, ja tais jo silloin olla Viipurissa Kuninkaan Käskynkäyttäjä. — v. 1583 oli hään Linnanisäntä Savonlinnassa, jota virkoo hään piti 16 vuotta perätyksin, eli aina syksyyn v. 1599 jollon häntä kuhuttiin Tukhulmiin, — v. 1595 oli hään laitettu Kuninkaalta raja-panoon Ruotin ja Venäjän välillen, — v. 1598, sanoopi Stjernman hänen olleen Peä-Linnanisäntänä (General-Ståthållare) Suomessa, kussa hänellä oli paljon tekemistä Ruunun vero-rahoin kanssa. Hään eli vielä Maalis kuussa v. 1616, koska Kuninkaan viimeinen kirja on annettu hänellen sillä kuulla. Hään tais kuolla v. 1617[558] niinkuin oli kirjutettu niihin kirstu-hopeihin, joita hänen hauassa löyettiin, ja joissa luetaan nämät sanat: "O Jesu min lass dir mien Sele dir bifolen sien."

Hään oli kahiste naitu, ensin Ingeborg Boijin kanssa Gennäsiin, joka oli Hannu Laurinpojan leski Isnäsiin, ja sen jo ennen (p. 417) mainitun Valta Neuon ja Lainjulistajan, m.m. Niiles Eerikinpoika Boijin tytär: ja siitten Eilin Flemingin kanssa, Sota-Evestin Herman Pekanpoika Flemingin tytär, Lahtiseen, joka siitten sai mieheksensä Linnanisännän ja Sota-Evestin Arvid Eerikinpoikaa Stålarm Syvämmoahan ja Grabbackaan. Muita ijällisiä lapsia ei mahtant olla tällä Gödik Finkillä, kuin yksi tytär, nimeltä Margréta, joka hänellä oli ensimmäisen vaimonsa kanssa, ja joka, niin kuin on jo ennen sanottu, tuli naituksi Evert Koarlenpoika Hornin kanssa Kankkaan,[559] jonka kanssa hänellä oli yksi poika, Kustav Horn.

Näin sammui jo toisen kerran, miehen puolella, tämä Finkin suku Suomessa, joka jo v. 1380 ensin tuli koroitetuksi Vapasukulliseen seätyyn, Valta-Ruhtinaalta Bo Jönsson Grípiltä, ja joka kanto kilvessänsä kahta paria valkoisia malkoja tahi orsi-puita (eli nytteitä) punaisessa vainiossa, ja yhtä valkoista Peippuista kummallakin puolella niihen peällimmäisten malkoin (kaho kuvaukseen, sekä näistä hänen kirstun hopeista, että Brennerin piirutoksia X. Taul. N. 2).[560]

Sten Fincke Pepotiin oli Kustav Finkin toinen poika, ja Götrikin veli. Hänestä ei tunnetak muuta, kuin että häntä v. 1594, s. 13 p. Heinä-kuussa tehtiin Linnanisännäksi Hämeenlinnaan. Hään mahto Claës Flemingin ja niihen muihen Suomalaisten Herroin kanssa piteä Kuninkaansa Sigismundin puolta, koska Herttu Koarle tultua Elo-kuussa v. 1597 Suomeen, manaisi häntä tulemaan Turkuun hänen puheellensa s. 18 p. Marras-kuussa, soahaksensa häntä sillä tavalla kynsihisek. Jos hään tuli tahi ei, on tietämätöin; mutta arvattava on, ettei hään ottanut korvihinsa hänen käskyänsä, koska Herttu tultua toisen kerran Turkuun, v. 1599, hakkuutti häntä ja monta muuta Suomen herroista, jotka hänen sanansa peälle uskalsivat ihtensä hänellen. Sillä koska tämä julma-luontoinen Herra Syys-kuussa mainittuna vuonna ollessaan Turussa, Helsinkissä ja Viipurissa, oli antanut kussakin paikassa poikk-hakata niiten isoimmiin Suomen Herroin päitä, niin hään tultua takaisin Turkuun, lupaisi armonsa niillen Turun linnassa olevillen Suomalaisillen, jos hyö muka hyvällän antaisivat hänellen linnansa. Arvid Eerikinpoika (Stålarm), joka oli linnassa Peä-isäntänä, uskoi siihen, koska Herttu Koarle oli kirjallisesti vahvistanut tämän lupauksensa, jott' ei yksikään heistä, jotka linnassa olivat, pitänyt niin millään tavalla tulla mihin vastaukseen, ei henkensä eikä tavaroinsa puolesta. Mutta hään oli tuskin laskettu linnaan, ennen kuin hään viskaisi heijät kaikki vankeuteen, ja rupeisi heijän päitä tasoittamaan. Hään hakkuutti silloin yhtenä päivänä ilman tätä Finckiä, 10 muita Vapasukullisia Suomalaisia herroja,[561] ja naulatti toissa pänä heijän päitä Turun Neuo-Huoneen tahi Raastupan muurillen, että sillä muka peloittoo niitä jotka vielä pitivät Kuninkaansa puolta.

Tämä Sten Fincke oli naitu Brita Flemingin kanssa Pepotiin, joka oli Turun Linnanisännän Péder Johansson Flemingin tytär Friskalaan, synnytetty Ture Pédersonin leskeltä, Pepotiin.[562] Merkillinen on, ettei tästä Stén Finkista mainitak niin mitään siinä Suomal. sukukirjassa, ehkä siitä syystä että häntä näinä aikoina piettiin moapetturina (såsom en landsförrädare).[563]

Näitäk löytyi vielä muita Finckilöita, vaan kennen poikia olivat, on tietämätöin. Heistä oli yksi nimeltä Eerik Fincke, joka oli Sotaherra, ja jollen Kuninkas v. 1571 laitto kirjan, että hänen piti kulettaman Smålannin sotamiehiä Suomeen.[564] Toinen oli Jaakko Fincke, joka oli Kauppias Flensburgissa, ja joka mahto olla yksi rikas mies, koska Kuninkas v. 1594 kirjutti hänellen, että hänen piti soaha viljoja niistä kaloista, jotka hään oli jo eiltä-käsin antanut Ruunullen.[565] Kolmas oli Lyder Fincke, joka v. 1526 oli Peämiessä ja Voutina kaiken Ölannin ylitten;[566] ja neljäs oli Jeppe Fincke, joka eli v. 1440, ja josta vastapäin enemmin. Palmsköld mainihtee myös yhtä Henrik Finckiä, jolla ois ollut yks tytär, nimeltä Kristina Heikintytär, jonka oisi nainut yksi Hans Lydeke. Tästä nähään että tämä ennen aikana meijän moassa kuuluisa Finkin suku mahtoi myöskin olla väkirikas (talrik), ehkä sitä nyt tuskin tunnetaan nimeltään. Vexionius Gyllenstolpe luki v. 1650 tätä sukua niihen sekaan, jotka olivat jo pois-sammuneet.[567] Jos se vapasukullinen suku Finckenberg[568] lie millään tavalla lähtenyt tästä Finkin sukukunnasta ei tunnetak.[569]