Tämä hauta-varjo[590] näyttää olevan kaikkiin vanhin, niistä hauta-kivistä, jotka v. 1671 löytyi Turun Peä-Kirkossa.[591] Ei ainoastaan ne hänessä jo pois-kuluneet kirjoitukset, mutta myös hänen yksinkertaisuus teoltan, toistaa tätä. Ja vaikka ei hänessä tavatak mitään vuos-lukua, joka ylös-valaistais meitä hänen ijästään, niin se näyttää kuitenkin kuin se oisi asetettunna nuon arvolta 14— saan luvulla.
Mitä niihin häneen kirjutettuihin sanoin tuloo, niin emme ouk varsin hyvät selittämään niitä kaikkia, eikä Brennerkään mahtanut heihin ymmärtää, koska se piirutti heitä niin selittämättömästi. Alkusanat kuuluupi näin: "lapis nicolai andreae presbyteris aboensis" (Turun Papis-miehen Niiles Antinpojan hautakivi); vaan jos siitten luettaisiin: "et[592] filius ejus sepultus" (ynnä hänen poikansa hauattunna) on tietämätöin. Tässä tarkoituksessa kahomme ouoksi, että niinnä aikoina julettiin niin julkisesti puhua yhen Poavilaisen papin lapsista; josta arvelemme tämän miehen ehkä elänneen ennen vuotta 1248, tahi ennen Skenningin papin-kokousta, kussa kielettiin kovasti pappia olemasta pois akkoin puuttumasta.[593]
Myö olemme keli-paljon haenneet, jos oisi niinnä aikoina löytynnä Turussa yhtä Pappia sillä nimellä; voan emme ouk sellaista missäkään käsittännyt.[594] Ja koskei hänen nimeensäkkään löyvyk ylös-pistettynnä siinä papillisessa veli-kunnassa,[595] jota Piispa Magnus Olai asetti Turussa v. 1449, ja kussa kaikki Turun sen-aikuiset papit lie olleet osallisia, niin on arvattava, että tämä Niiles Antinpoika mahto eleä näitä aikoja ennen, liioitenkin koska siitä päivästä jo ruetaan soamaan tarkempia tiijustuksia meijän Kirkko-Tarinamuksessamme.[596]
Mitä toas siihen vapamerkkiin tuloo, joka nähään keskellä kiveä, niin ei sekkään paljon valaise tätä asiata. Että se on yksi niistä yksinkertaisemmista ja vanhemmista vapa-merkkilöistä näkööpi jokainen; voan kennen sukukunnan — en saata varsin sanoa.[597] Kyllä se on kaikitekkin näöltään, semmoinen kuin sen peri-vanhan[598] suku-kunnan, jota kuhumme Natt och Dág i längden, jonka vapamerkki oli toinen puoli musta, toinen valkee, pitkinpuolin; ja joka meijän pitännöön eroittoo siitä nykyisestä sukukunnasta, jota vielä kuhutaan Natt och Dág. Sillä se vanha vapamerkki ei ollenkaan löyvyk Ruohtalaisissa vapa-kirjoissa, koska tämä suku, joka oli paljon Suomessakin ulos-siirtynyt, ja joka vasta 300 vuotta myohämpänä tuli Kuninkaallisen Ruohtalaiseen Vapa-Huonehesen sisään-kirjutetuksi,[599] oli jo sitä ennen poismuuttanut tätä vanhoo vapamerkkiänsä yheksi poikki-teloin jaetuks kilveksi, jonka ylä-puoli oli valkoinen, ja alapuoli sininen (?) (kaho p. 87, Olai Magni Historia).[600] Tämä heijän Vapamerkki tuli siittenkin kerran vielä muutetuksi, nimittäin ylä-puol keltaiseksi, ja ala-puoli siniseksi, sinertävillä ristiin-juotetuilla juovilla (kaho p. 1. Carlsköldin vapa-kirjassa). Mutta ei sillä hyvä, että muuttivat vapamerkkilöitänsä, hyö muuttelivat myös nimensä. Yksi tästä suku-kunnasta, nimeltä Nils Bóson Natt och Dág Eksjöiin ja Penningebyiin,[601] oli jo v. 1459 pois-muuttanut vanhan sukunimensäk, ja ottanut ihellesäk Stúriloihen nimen, joihen kanssa se oli suvussa emän-puolesta;[602] mutta piti kuitenkin omoo vapamerkkiänsä vielä hyvänä, kunnekka yksi toinen samasta suvusta, nimeltä Sten Arvidsson Natt och Dág, sai v. 1720 luvan, Valtakunnan vapa-suvulliselta seävyltä, ylös-ottoaksensa niiten vanhoin Ruotissa jo ulos-sammuneihen Stúriloihen nimeä ja vapamerkkiä (joihen kanssa hänenkin luultiin olleen sukuisin emän-puolesta), ja pois-sevoitti sillä tavoin suvunsa heihin.[603]
Mitä nyt tuloo näistä Suomalaisista Natt och Dágiloista sanottavaksi, niin heitä on mahtanut ennen olla paljon meijänkin moassa, koska heitä rajuutettiin siitä Ruohtalaisesta Suku-polvesta. Schönefelt[604] eroittaa heitä oikeen eri-nimellä ja kuhtuu heitä "Natt och Dag i Finland", mutta ei häänkään puhuk heistä sen koommin, ei heijän Vapamerkkilöistään eikä heijän polvi-laskuistaan. Lie hään siitten tällä nimellä tarkoittannut niitä vanhempia vai nuorempia. Hään nimittää myöskin erittäin sitä sukua "Natt och Dag i längden;" mutta ei hään siitäkään, jos ainoastaan nimen nimittää. Että nämät nuoremmatkin Natt och Dágit oli jo 14:nellä saan luvulla löytynyt Suomessa, selitetään Olli Maunuksenpojan Tarinamuksesta niistä pohjoisessapäin löytyvistä kansoista.[605]
Mutta kaikista näistä puheista ei kuitenkaan selitetäk mikä mies tämä Niiles Antinpoika lie ollut, jonka hauta-varjo tässä näytetään.[606] Että se oli korkeasta suvusta on arvattava, ja että se oli yksi Natt och Dág, on uskottava. Mutta kosk' emme ouk olleet miehet, soaha hänestä mitään tieteäksemme, niin tahomme nimittää niitä ylhäisempiä Herroja tästä suvusta, jotka ovat muinon olleet kuuluisat Suomessa; ja joihen kanssa hään on ehkä ollut sukuisin.
Näistä on ensinnik se muinonen Suomenmoan Peä-mies Koarle Näskonungsson (Natt och Dag)[607] joka v. 1317 oli Valta-Neuo ja Miekkamies, ja joka jo v. 1323 kuhuttiin "Capitanus Finlandiae." Hään kuhtui ihtesäk v. 1327 "Capitaneus Finlandensis" yhessä kauppa-kirjassa Sténsbölen kartanosta Porvon pitäjässä, jossa hään kirjuttiin vieras-miessä. — V. 1330 kuhuttiin häntä "Advocatus super Finlandiam et Alandiam" yhessä lahja-kirjassa (gåfwobref) yhestä talosta Önnebyin kylässä, Ahvenan-moalla. Ja yhessä Peätös-kirjassa (dome-bref) annettu Hattulassa v. 1333, siitä äsken nimitetystä Sténsbölin moisiosta, kuhtuu hään ihtesäk "Carolus Näskonungsson, Miles." Hään eli vielä v. 1349, jollon hään möi 2 1/2 Örtug moata Valdemarin soaressa, Tukhulmissa, Papittarillen (åt nunnorna, prestinnorna) St. Claran suljetuksessa.[608]
Toinen oli Stén Bóson (Natt och Dag) Göksholmaan ja Rinkestaholmaan, joka v. 1371 oli Miekkamies ja Valta-Neuo. V. 1384 oli hään yksi Valta-Ruhtinaan Bó Jonssonin jälkiseätoksen Toimittajoista (en iblanb Exekutorerna af Riks-Drotsen Bo Jonsons testamente) — v. 1390 oli hään Lainjulistaja Nerkissä ja Vallan-Asettaja — v. 1405 oli hään Kuninkaan Laintoimittaja[609] Suomessa. Hään eli vielä v. 1406; mutta v. 1411 oli hään jo kuollut. Hään oli nainut, 1:sin Ingeborgia (Örnfot), Valta-Neuon Koarle Maunuksenpojan (sen vanhemman) tytärtä Brobyiin, ja 2:seksi Ingeborgia Koarle Byrjenpojan tytärtä.
Kolmas oli Miekka-mies Bó Bóson (Natt och Dág) joka v. 1436 oli Lainjulistaja Pohjos-Suomessa, ja joka makoo hauattunna Upsalan Peä-Kirkossa. Hänen vanhemmat oli Laintutkia ja Vara-Lain julistaja[610] Bó Niclisson (Natt och Dág, se nuorempi) ja hänen ensimmäinen puoliso Ingeborg Jöns-Niileksenpojan Svarte-Skåningintytär.
Yhet Rauta-häkit, jotka muinon sulkivat Piispa Maunus Ollinpojan
(Tavastin) hautakammiota Turun Peä-Kirkossa.[611]