Tässä kuvaellaan yhet rautaiset häkit (ett jerngaller) jotka muinon oli pantu ikeän kuin oveksi tahi varjoksi sen Turun Peä-Kirkossa löytyvän Tavastin kuhuttavan hauta-kammion[612] eteen; eli niin kuin sitä muutenkin nimitettiin: "Herran ruumiin t. Ristuksen ruuumiin kammio"; (Sacellum Corporis Domini, vel Corporis Christi). Tämä kammio oli asetettu Piispalta Maunus Olai Tavastilta v. 1421,[613] ja häneltä juhlallisesti sisään-vihitetty (pyhitetty) v. 1425 kunniaksi meijän Pyhän Vapahtajan nimen, niin kuin luetaan näissä kirjutuksissa, jotka ovat varsin somasti sovitetut näihin Rauta-häkkilöihin; ja jotka kuuluuvat näin: anno domini mcdxxv magnus olai episcopus fecit fieri hoc opus, joka Suomeksi oisi: "vuonna 1425 meijän Herran (Syntymästä) tietti[614] Piispa Maunus Ollinpoika tätä työtä." Näihen alla seisoo toisilla kirjutos-nenillä (med annan stil) Ruotiksi: "HJELP MARIA" (auttakoon Maaria).[615] Jos ne toiset koreukset, joita nähään näihen perästä, mitä merkihtennöön, on tietämätöin,[616] vai lie ainoastaan pantu sinne, soreuteksi. Yhessä silmukassa nähään nenä R.[617] toisessa yksi käsivarsi, joka on Tavastin vapa-merkki. Yksi sellainen nähään myös näihen häkkilöihen alla, mutta tehtynnä vähä isommaksi.
Turun Kirkon tuli-palossa v. 1681 jollon kaikki muut vanhat jäännökset paloi poroksi, niin nämät Rauta-häkit jäivät palamatak. Samaten myös tulipalossa v. 1738, ja jos emme vaan petyk muistossamme, niin muistamme meijän nähneen heitä vielä näinnä viimäisinnä vuosinna, Turussa ollessamme. Mutta jos ovat tässä viimen-syksysessä varsin onnettomassa tulipalossa, kussa kaikki muut kirkon kaunistukset (prydnader) paloi puhtaaksi, vielä jäänneet seisalleen, siitä ei ouk tullut meillen mitään tietoa.
Piispa Conrad Bitzin Hauta-Varjo Turun Peä-Kirkossa.[618]
Tämä Hauta-kivi on ollut Piispa Conrad Bitzin hauvalla, niin kuin sanat hänessä luetaan: Sepulcrum venerabilis patris domini conradi episcopi aboensis; obiit anno mcdlxxxix xiii die martii; joka oisi Suomeksi: "Hauta arvollisen Isän, Turun Piispan, Herra Conradin (joka) kuoli vuonna 1489, s. 13:nä päivänä Moalis-kuussa." Vähä alempana nähään Bitzin vapamerkkiä, joka oli yksi musta pukki, punaisilla sarvilla, kultaisessa vainiossa.[619] Vapamerkin ylä-puolella on kuvattu Piispallinen kypärä, ja ala-puolella kaks ristiä.
Tämä hautakivi, joka koroitettu moasta[620] seisoi Piispan haualla Pyhä Pietarin ja Pyhä Poavalin Kammiossa, tais jo v. 1681, tahi 1738 tulla turmeltuksi Kirkon tuli-palossa, kosk' ei hänestä mainitak niin sanoo Bilmarkin Juttelemuksessa De Sacellis Sepulcr. in Templo Cath. Aboënsi, painettu Turussa v. 1778. Tästä Brennerin kuvasta Piispan hauta-kivestä on Rhyzelius uloskirjoittanut ne häneen kirjutetut sanat, joita luetaan hänen Episcoposcopiassa, josta siitten Porthan vainoo on ottanut kopionsa, puhuissaan tämän Piispan elämästä.[621] Se kopio tästä hauta-kirjutoksesta,[622] jota luetaan Spégelin Swenska Kyrko-Historien, 2 Del. p. 306. ei ouk varsin toimellinen.[623]
Tämä Piispa Conrad Bitze,[624] josta olemme jo ennen puhuneet, oli niin kuin ne muutkin Poavilaiset Piispat aivan harras ja perso lävittämään Papin-valtaa Suomessa.[625] Hänen isänsä oli se vanhaksi kuhuttava Hinrik (eli niin kuin se myös muutamilta kirjutetaan: Eerik Bitze,[626] joka Porth. kuhtuu "Herra Viikiin", luulessaan v. Stjernm. kuhtuneen häntä "Herra Nynäsiin", puhuissaan hänen pojan-pojasta) ja hänen äitinsä oli Anna, Turun Linnanisännän Olaus Lydikinpojan (Djäknin) tytär.[627] Niistä K. Vapahuoneessa löytyvistä Peringsköldin kootuksista (kollektioner) nähään että hänen isällä oli ollut 5 lasta, 4 poikoo ja 1 tytär, nimittäin 1) Claes Bitze,[628] 2) nuori Eerik Bitze;[629] 3) Piispa Kort Bitze, 4) Brita Bitze[630] ja Knút Bitze.[631]
Mitä tämän Suomen Piispan elämän keinosta tuloo sanottavaksi, niin tahomme sitä tässä lyhykkäisyytessä toimittoo. Häntä tehtiin (v. 1451?) Oppiaksi[632] Leiptzigin Opistossa Saksan-moassa.[633] Minkä perustuksen peälle Rhyzelius sanoo (Episcop. p. 338) hänen käyneen Ruomissa, ja olleen Peä-pappisinna[634] Bernhardinin Pappisten luonna Senaen Papin-suljetuksessa Frankriikissa — on tietämätöin. Juusten (Chr. p. 25.) Spégel (p. 305.) ja Messenius (Scond. T. X. p. 20.) jotka pitäävät samoo puhetta, ovat ehkä synnyttäneet tätä, selittämisellänsä yhtä lukematointa paikkoo Palmsköldin käsikirjoituksissa (Porth. Chr. p. 549). Sitä vastoin niin tiiämme varmemmin, hänen olleen Peä-Rovastina[635] Turussa v. 1450-1460, jona vuonna häntä Piispaksi tehtiin Poavilta Piukselta II:lta. Messenius (niin myös Rhyzelius) sanoopi että hään s. 13. p. Elok, v. 1462, asetti t. vahvisti Naantalin Papin-suljetusta, ja siihen i'äksi sisään-salpais sekä Papit että piiat Brigittan Papin-kunnasta (af Brigittiner Orden). Mutta Vadstenan Papin-suljetuksen vanhoista Päiväkirjoista vuotesta 1462, p. 119. selitetään, että hään kolmen heijän veljeisten avulla,[636] sai sinä vuonna (?) paremman menon ja järjestyksen asettaneeksi Naantalissa, kussa Pappiset olivat ruvenneet niskoittelemaan, ja soattaneet jo suuren hämmänöksen välillensä. Soatua näitä riitauntuneita ja eksyttäväisiä veikkais-miehiä oijaistunneiksi, sisään-sulki hään heitä Pyhän Salvádorin sanan perästä, polvipäiviksi, näihin henkellisiin karsinoihin.
Hänen muista töistään luetaan että hään asetti Kaikkein Pyhäin Kammio (Sacellum Omnium Sanctorum) jota hänen sanotaan pyhittäneen[637] ynnä ykstoistkymmentä muita Kammioita, tässä Turun seurakunnassa, kussa hään myös kahella uuella laulumiehellä lisäisi niitä 10 entisiä Kammion-laulajoita.[638] Hään anto hiekalla täyttää ja tasoittoo sen vuorisen kirkko-moan, ja panetti ne muurit hänen ympärillensä joita vielä nytkin tässä nähään. Sanotaan hänen myöskin asettaneen yhen poto-huoneen[639] Pappiloillen, ehkei se mahtanut kauan voimassaan pysyä, koskei tuosta siitten mitään mainitak.
Hään anto monta asetusta Pappisillen heijän otoistaan ja soatavistaan, monta myöskin ojennusta heijän velvollisuuestaan ja toimituksistaan. Samaten harjoitti hään myös niiten nuortein opetusta, niin paljon kuin näillä ajoilla oli toivomista. Hään kielsi kovast ne Henkelliset Peä-neuoitteliat (Kanikerna) olemasta pois kaupunnista, ja anto heillen eläkkeiksi köyhäin tivunti,[640] jota hään v. 1486 yhen hänen julistuksensa kautta pois-omisti moa-kirkkoloista. Hään on myös mainittava sen eistä, että hään ensin hänen Hippakunnan hyväksi anto painuttoo yhen Messu-kirjan (Libri Messales) jonka hään ulosjakoi Pappiloillensa ja Seurakunnillensa, nouattaaksensa parempata järjestystä heijän Jumalanpalveluksessaan. Tämä kirja, joka variten-vasta sovitettiin niillen Suomalaisillen seurakunnillen siltä Henkelliselta Opettajalta[641] Parisissa nimeltä Daniel de Egher, tuli v. 1488 painetuksi Barth. Ghotanilta Lybekin kaupunnissa; ja on se ensimmäinen, (kirjan-painumisen ilmauntumisesta),[642] ja se ainua, joka ennen uskon-uuistamustamme (före reformationen) on tullut painetuksi meijän Jumalanpalvelluksen johtamiseksi.[643] Että meijän Piispa oli näissä töissä kiivas ja toimellinen, on siitäkin arvattava, että Strengnäsin messukirjaa vasta painettiin vuotta ennen, sen saman Ghotanin luonna.
Myö olemme jo ennen kuulleet ettei hään malttanut olla puuttumasta Hallituksiin menoin. Hään piti aina vahvast Kuninkaan Christianin puolta, ei ainoastaan sillä, ettei hään v. 1465 antanut Kuninkaalle Koarle Knútinpojalle_ Raseborgin_ linnoo (lue p. 394) mutta myös siinä, että hään ite läksi v. 1463 Suomesta Tukhulmiin Christianin avuksi, kussa hään näillä rauhattomilla ajoilla tuli ynnä Kuninkaansa kanssa sisään-piiritetyksi niiltä Linköpingin Piispalta Kettil Váselta nostetuilta talonpojilta, jotka riensivät yhteen irti-peästääksensä sitä vankeuteen pantua Peä-piispoo Jönsi Pentinpoikoo (Oxenstjerna) Upsalasta. Bitzi oli tällä hänen puoltamisellansa soattanut omaisiansa henken-pauloihin, jotka pitäin hänen puolta, kaikki tuli tässä sota-kapinassa surmatuiksi, mutta ite hään ei ainoasti säilyttänyt henkensä, mutta käytti myös asiansa niin, että hään K. Koarlelta sai piteä virkansa, ja uskottavaisuutensa (sitt förtroende).