[238] Että ihmiset aina kuvailleevat Jumalansa oman muotoisensa, on meijän mielestämme yksi merkillinen tapaus, joka ikään kuin saloapäin toimittaa, että hyö lukoovat häntä kaltaisekseon, ikään kuin Jumala loi heitä omaksi kuvaksensa.
[239] Oppineet ovat olleet kovin kiivaat ja mielettömät, kuin ovat uskoneet yksintoikoisien rukoilleen ainoastaan paljaita kuvia, ja sen tautta kuhtuneet heitä luonottomiksi Jumalanpalvelioiksi (onaturliga Gudsdyrkare, afgudadyrkare); samaten ovat myös ne vähemmin valaistut puolestansa, olleet pikaisia ja ymmärtämättömiä, kuin ovat peättänneet, Oppineitten, jotka luomisessa käsittäävät Jumalatansa, pitänneen kaiken luonnon Jumalana, ja sen eistä (siinä tarkoituksessa) nimittäneet heitä luonnollisiksi Jumalanpalvelioiksi (naturliga Gudsdyrkare, naturdyrkare, pantheister). Ne valaistut ja viisaat vaeltavat keskellä sitä väliä, ja eroittaavat ne sisimäiset ymmärtämykset heijän ulkonaisista piiroksista, sitä henkellistä (ideella, andeliga) maallisista aineista (materiella, sinliga).
[240] Tahi kaikkein henkellisten (alla förnuftiga warelsers) luoja, rakastaja ja pyhittäjä.
[241] Paitsi Jumalan Poika, joka on ilmoittana ihtensä meillen luonollisella tavalla — häntä olemme kuvaellut hänen ihmisen haamussansa.
[242] E.m. persona (henki), Isä ja Poika (yhtaikoo).
[243] Se on aivan luonnollinen (naturligt), ettemme millonkaan taija tulla varsin tuntemaan Jumalaamme, ja oisi muka hävittömästi vaatia, että myö ihmisen ymmärryksellä käsittäisimme Jumalan henkellistä luontoa, tahi hänen ymmärrystä. Eihään myö siitten oltaiskaan ihmisiä jos saattaisimme luojamme näin peripohjin tutkistella. Mutta tästä ei seuraa etteime hänestä pie tarkoittoo meijän ymmärrystämme; senpä tautta se on meillen antanut ymmärryksen valoa, että myö sillä mahtaisimme selittää hänen viisautta, hänen jaloutta, hänen tahtonsa ja olentonsa, niin paljon kuin suinkiin on mahollista; vaan ei että pyrkiä sinne jonn ei meijän ymmärrys ylty. Ikään kuin se on kuurollen mahotoin että soiton soitumisesta (klang, samljud) tulla tietäväksi, tahi että selittää sokeellen päivän valoa, niin se on myöskin mahotoin että ilman henkellistä ymmärrystä (ymmärrystä henkellisistä) käsittää Jumalan viisautta ja jaloutta. Ja tähän voaitaan luonnottomia ymmärtämyksiä (öfwersinnliga begrepp), vaan ei luonnollisia nimiä.
[244] Ne uskomukset kuhumme viisaat ja avulliset jotka onnistaavat koko ihmiskunnan, jotka harjoittaavat hyvyyttä ja rakkautta moailmassa, ja lähestyttää meitä meijän Luojaamme. Mutta ouvoiksi ja turhiksi kuhumme niitä, jotka poistaavat meistä näitä tarkoittamuksia, tahi eksyttelöövät meitä heijän käsittämisestä.
[245] Myö löyvämme näissä muutoksissa, että ulkonaisuus ja turhuus on tullut heitetyksi, ja sisällisyys ja henkellisyys tarkoitetuksi. Tahi toisinpäin, ne ulkonaiset salvokset ja piirokset ovat itestään lauenneet ja pois-vaipuneet, ja sen sisällisen ymmärryksen vapaus, ynne sen hänen peällen luotettu uskon-vakaus, tullut vakuutetuksi ja perustetuksi.
[246] Tämä on se korkein tarkoittamus kaikessa meijän elämässämme, nimittäin että tehä meitä täyvellisemmiksi ja ymmärtävämmiksi. Tämän tarkoittamuksen tautta, joka tarkoittaa että valaista ja onnistaa sitä yhteistä ihmiskuntoo, on jo niin monet tuhanneet hyviä ihmisiä vuottaneet verensä ja henkensä heittäneet, kärsinneet veäryyttä, vaivoja ja rasitoksia, ja kuitenkin yhtä rakkaat, osottanneet hyvyyttä vihamiehillensäkin. Tämän tarkoituksen tautta — että harjoittoo hyvyyttä ja rakkautta ihmisissä, että levittää moailmassa valaistusta ja totista onnellisuutta — pitäis vielä ihmiskunnan hyväksi, monta tuhatta viattonta uhrattaman, ja ihtiänsä uhrata — pitäis ihmisten vielä elämiin monta-monuista aikaa ja ihmis-ikeä — pitäis vietä ihmisten monin kerroin lankiaman epä-uskoon, turhiin menoin, suuriin syntiin, ja nouattaman isoja villityksiä. Miksi? — Siksi, että heijän joukko on vielä isompi, jotka harjoittaavat pahuutta, ja jotka omaksi voitoksensa ettiskelevät että ihmisissä levittää pimeyttä ja mielen-sokeutta, tehän tätä huikentelevaisuuellansa ja mielettemättömyellänsä, tahi saastaisuuellansa ja saittaisuuellansa, eläin sillä turmioksi itellen että muillen. Eikös myö luetak joka päivä, mitenkä kussakin kansakunnassa, liioitenkin Europan luoteisimmissa valtakunnissa, pimeys ja valistus ovat olleet, vastatuksin, ja kuinka hyö sielä ovat taas ruvenneet ihmisiä innoittelemaan. Se on tämä henkellinen mielen-orjuus ja vapaus (josta siitten myös seuraa laillinen orjuus ja vapaus: tästä toas seuraa puheen ja painon orjuus ja vapaus) jotka kussakin hallituksessa ovat jo väk-karttua vetänneet, ja jotka nyt toas Frankriikin, Spanjan ja Portugalin maissa ovat tukka-nuotaisillaan.
[247] Vastaan-peätetty uskomus, den protestantiska Religionen; uuistettu, den reformerta.