[300] Vanhat kansalliset laulamukset, gamla folk-melodier.
[301] Soittamus, musik. Kansallinen soittamus, national-musik.
[302] Plinius sanoo Hyperboræiloista: Apollinen praecipue colunt; ja Saxo Grammaticus, nimittää meistä: incantationum studiis incumbunt; joka toistaa että meijän vanha Runomus oli jo silloin muuttunut Loihtumiseksi.
[303] Puhe, merk. tässä kohassa puhumus, lukemus, prosa.
[304] Puhkaus, uttryck.
[305] Sointu, ackord. Sointua, ackordera, stämma tillsammam.
[306] Viulu, fiol. Ikään kuin hyö ovat hyljänneet heijän kantelettansa, niin ovat myös hyljänneet heijän vanhoja kauniita runojansa, ja lauleloovat nyt ruokottomia ja hävittömiä lorpotuksia, kuissa ei löyvyk kielessä eikä laulussa miitän kunnollisuutta.
[307] Soitikas, t. soittelo, Musikaliskt instrument.
[308] Se on piiroksestaan melkeen yhen-näköinen kuin Dávidin harppu, jota luetaan yheksi niistä vanhimmista soitteloista joita tunnemme.
[309] Yksi yksinkertaisempi soitikas on tuskin aateltava. Ei naulattu eikä liimattu, vaan yksi koppa koverrettu puusta, johon pohja tuohella kuvotaan kiini. Ne vaskiset kielet näyttää olevan myöhäisemmän ajan (lue Swensk Litter. Tidn. 1817, p. 340). Kuitenkin se on niin soma-eäninen, ettei parempia eikä syvämpiä sointuja soahak mistään, se on ainoastaan siinä puuttuvainen, ettei se annak muuta kuin 5 eäntä kaikkiaan. Se joka tässä nähään kuvailtu, sen ostin minä talon-mieheltä Tuomas Teitiseltä Taipalen kylässä Juvalla, joka oli ite sitä tehnyt. Enkä minä saata sitä kovan kalliiksi sanoa, sillä se tahtoi tuosta kuus markkoo (4 kill. riksel.). Tään-näköiset ovat kaikki ne kantelet jotka minä olen Savossa nähnyt, ilman niitä jotka ovat moninkieliset, ja joita ainoastaan herroissa tavataan. Savossa löytyy harva kylä kussa ei ouk kantele talossa. Turunmaassa, Uuvellamaalla ja Hämeessä eivät eneä tunnek hänen nimensäkkään.