[310] Lue Swensk Litter. Tidn. l.c.

[311] Ala-uloinen, melankolisk,

[312] Lauhkia-eäni, moll-ton.

[313] Ainoastaan kahet olen minä näistä kuulut laulettavia, nimittäin N:o 2 ja 3. Siihen ensimmäiseen soitoon laulettiin: Jo tuleni kotiin, etc; ja siihen toiseen: Kulu päivä kuusikolle, etc; (lue Schröterin Finnische Runen, p. 90. n. 5, 6).

[314] Meärätöin eäni, partikulieradt ljud.

[315] Meillä löytyy kahellaiset paimenen sarvet, yks on tehty Pukin-sarvesta ilman pulikata, (utan propp) ja toinen on Lehmän-sarvesta, jossa on ylä-peässä puusta tehty pulikka. Kumpaisessa on 5 reikee tahi lävee, eivätkä anna usempoa eäntää, jos tuskin 5 kaikkiaan, eikä nekään ouk aina yhteläiset, tahi meärätyt. Samaten ei löyvyk meijän vanhemmissa kanteleissamme muta kuin 5 kieltä kaikkiaan, ja 5 eänteä. Ne ovat tehyt varsin sarvein mukaan, joka osoitta että hyökin ovat aivan vanhat. Sen eistä mitä soitetaan sarvella pullittamisella, sitä soitetaan Kantelella sormittamisella; ja koska kumpaiset ovat ainoastaan viiskielelliset (pentachordos) niin ovat myöskin kaikki nämät laulut ainoastaan viis-eäniset.

[316] Karjan-kaitsia, herde, boskaps-idkare.

[317] Merkillinen on, että muutamat Schveitziläisten (e.m. heijän Kuh-Ränzen) ja Tyrollilaisten vanhoista laulamuksista jotka ovat tulleet meijän tietyviksi, ovat melkeen yhtäläiset luonnostaan, kuin meijän paimenen-soitot.

[318] Sen ensimmäisen näistä, kirjutin minä tässä Tukhulmissa, Oululalaisilta merimiehiltä. Ja muistan kuullein samanlaisen soiton Norjan Suomalaisissa (på Norrska finskogarna).

[319] Yksi meijän tolpparista, vanha Hanno Laitinen Syvänmaan-Hännilästä, jota piettiin isona tietäjänä, soitteli heitä kantelellansa. Häneltä ja kirkkomäin tyttölöiltä olen minä saannut viiettä kymmäntä tällaisia vanhoja soittoja, osittain paimenen loilotuksia, osittain muita vanhoja laulamuksia. Erinomattain saan minä tästä kostella Liisaa Puraista, Anna Kaisa Leinoista, Maija ja Anna Liisaa Kiukasta, ynnä heijän veljensä Aato Kiukasta, joka niin ikään soitti heitä kantelellansa. Siitten ovat Herrat Dráke ja Barkenbóm tässä Tukhulmissa heitä leviten kahtona ja oikoina, sitä myöten kuin minun renki-poika Tahvo-Immoinen (niinikkään Juvalta kotoisin) lauleli heitä, heijän kuulla.