[672] Tämä Jaakko t. Jeppe Pekanpoika (Ille) Storgårdiin oli Lainjulistaja Etelässä-Suomessa v. 1477 ja 1485. Hänen isänsä oli Miekkamies Pekka Axelinpoika, jonka toveri oli Ingeborg Valdemarsdotter, joka niin muotoin oli tämän Olli Tavastin tyttären-anoppi, ja jota Peringsköld mahtaa eräyksissä kuhtua hänen puolisoksi.
[673] Tämä Henrik Clauusson (t. Heikki Niileksenpoika Djekne) oli muinon yksi niistä kuuluisammista Lakimiehistä (Lagkloke) Suomessa. Häntä ei piek sekoittoo hänen kaimansa kanssa, nimeltä Heikki Djekne, joka v. 1374 oli Vara-Lainjulistajana Medelpadissa (Stjernm. Höfd. Minne 1 D. p. 78, 126, 128, 139, 162, 170, 211, 224, 357 & c. Porth. Chr. p. 479); eikä häntä myös piek kuhtua Fågelnäbiksi niin kuin Stjernman häntä nimittää lehen-laijassa (i marginalen. Lue Åb. Tidn. 1785. Bih. p. 193) villitetty ehkä siitä syystä, että Dieknilöihen vapamerkki löytyy Peringsköldin käsikirjoituksissa kuvaeltunna melkeen yhelläiseksi kuin Fågelnäbbilöihen t. Fågelhufvudloihen (jota nähään kuvaeltuna XI:ssä Taulussa, N:o 2). Tämä Heikki, jonka isä oli se Niiles Lydikinpoika Djekne (josta jo luettiin p. 424, 475, 476) oli jo v. 1437 Peämies Turun linnassa (Åb. Tid. 1785. p. 192) — v. 1441 oli hään jo Tähtiniekka (Porth. Chr. p. 482. b) — v. 1445, 1446 ja 1447 oli hään Laintutkiana Ala-Satakunnassa, ja vuoesta 1449 vuoteen 1458 Lainjulistajana Pohjos-Suomessa, joista vuosista vielä löytyy monta hänen peätöstä (Porth. Chr. p. 527. 482. b) — v. 1449 julisti hään lakinsa (höll han Lagmans-Ting) Birgelan kylässä Raision pitäjässä (Porth. Chr. p. 485) ja v. 1450 oli hään muijen Valta-Neuoloihen kanssa Arbogan kaupunnissa, kussa hään vakuutti Kuninkasta, Koarlea Knútinpoikoo heittämään Norin hallitusta Kuninkaalle Christjernille. Hään oli myös osallinen siitä Turussa löytyvästä Kolmen-kuninkaallisesta Veljellisyytestä (Porth. Chr. p. 476); ja oli näinä aikoina käynyt Appensa Tähtiniekan Olli Tavastin kanssa Venäjässä, perustamassa yhtä 9:sän vuotista rauhoo (Åb. Tid. 1785. Bih. p. 192). Hään oli varsin avara pois-lahjoittamaan kirkkoloillen ja Papis- suljetuksillen tavaransa ja talojansa. Sekä tästä hänen antamisuutesta että muutenkin myös hänen lupauksestaan, salpataksensa vaimoneensa papis-suljetukseen, Piispa Maunuksen kuoltua, (Porth. Chr. p. 482. b) luultaisimme hänen olleen varsin jumalallisen. Hänen muista toimistaan tunnetaan, että hään v. 1435 alakirjutti hänen isänsä jälkeen-seätöstä, kussa hään Papis-kammiollen Turussa anto ynnä Hukasten tilan Lemun pitäjästä, yhen kauppa-puoin ja yhen kartanon Turun kaupunnissa, paitti 100 Englannilaista Nobloo, jonkun tilan ostoon. Siitten vaihto hään v. 1437 tämän Kammion suostumisella Olli Antinpoika Tolkin kanssa, ja anto hänellen, ilman tätä mainittua kaupunnin kartanota, 400 Markkoo Ruotin rahassa, ja 10 kuorman alaista niittua, jonka vastaan hään sai tällen Kammiollen Grotelan kylee Kuumon pitäjästä (Porth. Chr. p. 453, 454). Vuonna 1448 anto hään Ajosinpeän kartanon Maskun pitäjästä sillen äsken asetetullen Kolmen Kuninkaan Kammiollen, jollen se myöskin v. 1449 hänen Vaimonsa suostumisella lahjoitti yhen kartanon Turun kaupunnissa, ynnä Atolan (Attulaby) tilan Nousiaisten pitäjästä ja Sorsalan tilan Mynämäen pitäjästä (Dissert. de dotat. Alt. p. 9). Samana vuonna vahvisti hään niin kuin yksi Heikki Gärdzhaghin vainajan lasten-holhottajoista, sitä p. 475 jo mainittua kauppa-kirjoo; ja kuoli v. 1459 (Porth. Chr p. 800, 482, 483) ehkä Uggla sanoo hänen vasta kuolleen v. 1462. Vuonna 1453 kirjutti hään Koskissa, jälkeen- seätöksensä, kussa hään vahvisti näitä hänen entisiä asennoksia, ja annettua vaimollensa puolen osan Koskista ynnä kaikkia hänen osto-maita niillen säytyvillen, pois-lahjoitti hään hänen suostumisellaan (koska hänellä ei ollut mitään lapsia) tavaroisuutensa (sin förmögenhet) niin kuin tässä seuraa: — Peä-Kammiollen (Hög-Altaret) Turun Peä-Kirkossa, yhen salonin (?) — Kolmen-Kuninkaan Kammiollen Turun kirkossa, paihti kartanonsa pohjos-puolella kaupunnissa, Atolan talon Nousiaisten pitäjästä, ja Sorsalan talon Mynämäen pitäjästä (joita hän jo anto v. 1449) anto hään Synkalan talon Vihin pitäjästä, ynnä yhen kalkin, joista 2 ikuista henken-messua piti hänestä piettämän. — Pyhän-Henkein Kammiollen, yhen kolm-jalkaisen pa'an. — Pyh. Henken Huoneellen (Helge Ands huset) 2 Lehmeä, 2 Lammasta, 2 L. Rukiita, ja 2 Liikkiöä. — Poto-Huoneellen (Spitalet) sitä samoo. — Pyh. Laurentiuksen Kirkollen Vehmaassa, yhen Hevoisen. — Pyh. Uolovin Kirkollen Ylälässä, yhen Kammio-kauhtanan (Chor-kappa) ja yhen 16:nen kuorman alaisen niityn Latvassa, jota hään oli ostanut Heikki Heikalalta 12:lla Markalla. — Naantalin Papis-suljetuksellen (jollen se oli jo ennen antanut puolen Aijlosen talosta) yhön kullatun vyön, ja yhön soaren nimeltä Lethis. — Pyh. Uolovin Suljetuksellen Turussa, yhen niitty-moan Letzalassa, ja hänen isoimman kupari-kannunsa. — Raumon Suljetuksellen, puolen sälytyksen (Läst) Rukiita, 2 Lehmeä, ja 2 Liikkiöä. — Musta-Veljeisten Suljetuksellen (Swart-brödra Klostret) Viipurissa, yhen hopea-maljan. — Harmaa-Veljeisten Suljetuksellen (Grå-brödra Klostret) samassa kohin, yhen kulta-sormuksen. — Pyh. Brigittan Suljetuksellen Kesoin kaupunnissa (t. Reävälissä) 20 Markkoo, jotka hänen piti soaha Claus Pekanpojalta Reävälissä, kahesta hevoisesta. — Musta Veljeiksillen Kesoissa, yhen harmaan hevoisen. — Pyh. Henrikillen, hänen parhan Ruunansa ja Rauta-paijansa. — Pyh. Henrikin hauallen Nousiaisessa, yhen hurstin t. peitteen. — Koarle Kuninkaallen, yhen valkean ja ruuninkarva-kirjavan Hevoisen. — Piispa Uolovillen, yhön pöytä-liinan, ja hopea-vaipan. — Hänen siskonpojalle Peä-Rovastillen Opp. Kort Bilzille, yhen hopea-lukotun kannun (kansa?) — Peä-Kirkonpalveliallen Turussa, yhen hopea-maljan. — Opp. Arvid Jaakonpojallen, yhen maksankarvaisen käymärin (gångare). — Opp. Maunus Valdemarinpojallen, yhen hopea-tuopin, ja yhet parit Herkiä. — Veljellensä Arvid Niileksenpojallen, hänen hopea-vyönsä (kullattumatoin), ja yhen mustan varsan. — Herra Niiles Naebbille, yhen pienen hopea-vakan (silf-kosa). — Herra Niiles Mullillen, yhen hopea tuopin. — Herra Niileksellen Pietarsoaressa, hänen mustan kauhtanansa, Niätän-nahoilla kalsattuna (befodrad). — Herra Knútillen Vehmaassa, yhen Härän, ja yhen mustan kauhtanan. — Rötkerillen Vehmaassa, yhen rihla-pyssyn, yhen pa'an, yhen kattilan, yhen kannun ja 4 lammasta — Herra Heikki Vilmarillen, yhen sänky-voatteen, yhen parin Härkiä, ja yhen kannun. — Olli Dúsillen yhen … sänkyn, yhen kannun, yhen pa'an, yhen kattilan, 2 Lehmeä, ja yhen Härkä-parin. — (Heikki?) Plátallen, 2 Härkeä. 4 Lammasta. — Pekka Karpalaisellen, hänen hopia-peä lukkoisen veihtensä. — Ovikonpojan perillisillen Vihin pitäjässä, yhen niityn, jonka hään osti Plátalta 6:lla Markalla. (Åb. Tid. 1785, Bih. p. 193. Åbo Stifts Predikare-Bröders och Nådend. Klost. bref T. VI. p. 1362. Yksi käsikirjutos, joka löytyy K. Vallan Säilyksessä, Tukhulmissa).
[674] Lue Porth. Chr. p. 424. m. 379; p. 456. m. 702. p. 484. m. 448. p. 529. — Gr. Hallenii Dissert. praes. Alg. Scarin de Virmoëns. in Fennia Territ. p. 70. Rhytzelius p. Bång, m.m. Tämä Lusi Ollintytär Tavast anto leskänä v. 1485, 2 taloa Tursanperän kylässä Virmon pitäjässä, ja Thorosin talon Nousiaisen pitäjässä, joita hään oli soanut huomenlahjaksi mieheltänsä, Papin-suljetuksellen Naantalissa, kussa hään asetti sitä ensimmäistä (?) henken-messua; ja möi v. 1490 Saustilan taloonsa Valta-Hallihtiallen Stén Stúrillen (Rancken: Hist. Coenobii Nadhendal. P. I. p. 25. n. h.). Tästä hänen pitkästä lesken-ijästä, arvoomme hänen naineen varsin nuoreenna, ja hänen lapsettomasta elämästä, ja hänen toverin kivullisuutesta uskottaisimme hänen miehensä naineen vasta vanhuuellaan.
[675] Tämä Niiles Uolovinpoika (Stjernkors) Särkilahellen (joka oli Piispa Maunus Niileksenpojan isä) oli v. 1435 Miekkamies ja Valta-Neuo, koska hään Långholmassa alakirjutti Valta-Neuoloihen yhistys-kirjan (föreningsbref) Kuninkasta Eerikkiä vastaan; — v. 1437 oli hään Linnanisäntä Suomenmoassa, kussa hään silloin Turussa vahvisti yhtä tilan vaihosta; — v. 1440 alakirjutti hään Lankomiehensä sen vanhan Göd. Finkin seätöstä Kärknäsin talosta (josta mainittiin p. 421, 495) — v. 1441 istui hään Calmarin kokouksessa, kussa hään muijen Valta-Neuojen kanssa alakirjutti sitä liitosta, jota tehtiin Ruotsin ja Norin välillä. Että hään oli muutennik uskottu mies, nähään siitä, että hään Kuninkaan siassa istui Peä-Istujana (såsom Präsident) tahi Sanan-soattajana (såsom Ordförande) siinä Moa-Oikeutessa jota pietiin Turussa v. 1438, 1440 ja 1446 (Åb. Tid. 1784. p. 361; 1785. p. 63, 69. Porth. Chr. p. 612). Mutta jos se oli hään eli hänen Appensa Niiles Uolovinpoika (Tavast, se vanhempi) joka jo v. 1415 istui samassa toimituksessa, ja jota kuhutaan Tähtimieheksi, sit' emme saata sanoa (lue Åb. Tid. 1785. p. 56. Porth. Chr. p. 506). Tämä Stjernkorsin isä, nimeltä Olli Pekanpoika, oli v. 1410 tullut koroitetuksi vapasukuiseen seätyyn Flensborgin kaupunissa.
[676] Peringsköldin käsikirjoituksissa luetaan hänen olleen naitu Lainjulistajan Pohjos-Suomessa Hartvik Jaakonpojan kanssa, mutta eikös se lie eräys, sillä tämä oli naitu Ingeborg (Maunuksentytär) Flemingin kanssa — ellei hään ollut kahesti naitu.
[677] Sillä se oli aina ikeän kuin yksi eho (ett wilkor) niiltä, jotka asetti ja kustensi tällaisia Kammioita, että heistä ja heijän sukulaisista piti vuosittain piettämän vissiä henken-messuja (själa-messor) ja että heijän ja heijän omaisiansa piti siihen tulla hauoitetuiksi, koska pitivät ikeän kuin avullisemmaksi peästäksensä levollen hyvin lähes alttariloita. Koska nyt Piispa Tavasti asetti tätä Kammiota, niin on arvattava, että hänen ja hänen lähimmäisiä sukalisia piti siinä myös soaha hauta-kammioitansa. Siitten näillä meijän nykyisen uskomuksen ajoilla hauattiin tässä Kammiossa yhtä ja toista Suomalaisista peä-uroista.
[678] Tästä "kuparin taulusta", ovat puheet vähä erinnäiset. Juusten kuhtuu sitä "kuparin kiveksi" (Lapidem Aeneum), Spégel kuhtuu sitä "yheksi isoksi" ja Rhyzelius "yheksi kalliiksi Kupari-pylveksi" (den store, kostbare, Kopparstoden), Messenius kuhtuu sitä yhessä kohassa "Kuparin-harkoksi" (kopparhäll) ja toisessa kohassa "Kupari-poasiksi" (lamina aenea), Bång nimittää sitä "Kupari-kiskoksi marmoran kivessä" (en kopparplå i marmor). Näistä kaikista on arvattava, että tämä mahto olla yksi hauta-muisto, kussa kirjutos oli yhessä kuparin taulussa, jonka kaihteet (ramas) tahi ympärykset oli kivestä. Ja ettei tämä seisona hauvan peällä, vaan oli pystytetty seinälle heijän hautoin yliten, toistaa tämen olleen semmoisen, kuin kirkkoloissa usseen nähään, tehtynnä puoli-kuvauksessa (basrelief).
[679] Tämä Jönis Ollinpoika Tavast oli naitu yhen Marthan kanssa, joka oisi ollut Pentti Lydikkäisen sisar, ja jonka kanssa hänellä oli lapsia. Tämä Jönsi oli jo kuollut v. 1439 (Porth. Chr. p. 423 keskust. p. 431, 432). Häntä ei pie sevoittoo Papismiehen Jönsi Tavastin kanssa (p. 502) joka lie ollut hänen veljensä poika. Hään tais olla vanhin (t. nuorin?) näistä lapsista, koska se sai Alasjoen osaksensa, jota se tilan-vaihtolla anto Piispallen. Porthán sanoo p. 433 Niilon olevan vanhemman, joka Piispalta sai Alasjoen.
[680] Tätä Lassia Ollinpoikoo (Tavastia), ei toas pie sekoittoo sen Laurentiuksen Tavastin kanssa, joka poikansa Bartholdin suostumuksella, sanoi vuonna 1393 myöneesek Syvälahen talonsa Turun Peä-kirkollen (Porth. Chr. 423, 433).
[681] Tämä Margaréta t. Marketta (Ollintytär Tavast?) oli naitu yhen Buckin kanssa, jota nimee toisinansa myös kirjutetaan Buk ja Bok. Hänen kanssa oli hänellä poika nimeltä Olli Bock. Tämä Bokin suku — jonka vapamerkissä on ollut yksi pukki (Vallenius Finsk. Ad. Hist. p. 38) ja jonka vapakirja oli joutunut hukkaan sota-aikoina, Kuninkaan Eerikki XIV:nen ja Juho III:nen ajalla — oli asunut Buckilan (t. Pukkilan?) hovissa, josta heitä kuhuttiin Bock Buckilaan t. Bock från Finland, että sillä eroittoo heitä Bockiloista Ruotissa ja Virossa. Yksi nimeltä Hans Bock, Herttu Koarlen Parvi-soattaja (Ryttmästare) tuli v. 1599 ammutuksi Marttilan pitäjässä, niiltä Sigismunnin puolta pitäviltä Suomalaisilta, (Werwing p. 462, 463). Yksi toinen Háns Buck Buckilaan, kuoli v. 1656 ja makoo hauattunna Piikien kirkossa (v. Stjerm. Matrik. I D. p. 323). Tästä Suomalaisesta sukupolvesta tuli v. 1633 yksi nimellä Sven Matinpoika Buck Buckilaan, sisäänkirjutetuksi Ruohtalaiseen Vapa-huoneeseen N:o 247 alle, ja sai nimekseen Bockille. Hänen jälelliset ovat jo kaikki pois-nukkuneet. Yksi toinen nimeltä Johan Jyrgen Bock; joka oli Luutnanti Viipuriväin Jalka-Rykmentissä, tuli s. 10 p. Marrask. v. 1689 koroitetuksi vapaallisuuteen, nimeltä Gyllenboek, hänen isänsä Kattein Samuel Bokin ansiosta, joka oli istunut vankeutessa Moskvassa (Tilas Matr. öfwer Dintr. Ad.) Jos nämät Gyllenbokit (joihen suku ei löyvyk sisäänkirjotettu Ruoht. Vapa-Huoneessa) lie millään tavalla suvussa niiten Gyntherbockiloihen kanssa, jotka vielä nytkin löytyy vanhassa voittomoassa, ei soatetak sanoa. Ilman näitä löytyy vielä yksi toinen sukupolvi näistä Bockiloista, josta yksi Pentti, ja hänen poikansa Lennardt Bock, kuhuttiin Herroiksi Kyrkoslättiin. Tämän ukon-ukko oli Esbjörn Torkelinpoika Näsiin ja Sonnaan, joka oli nainut Markettoo, Sven Aaponpojan Sommen tytärtä; ja jonka poika Sven Esbjörninpoika oli nainut yhtä Baggia, Bröms Hallsteninpojan Baggin tytärtä (Peringsk.)