[682] Tämä Birgitta (Ollintytär Tavast?) oli Ärengisle Heikinpojan kanssa.
[683] Tämä Ragnilda (Ollintytär Tavast?) oli naitu Vapamiehen Martti Aaponpojan kanssa. Hyö antoivat yhessä v. 1423 tilansa Rungon kylässä Piikien pitäjästä Ristuksen Ruumiin-Kammiollen (Porth Chr. p. 434). Heillä oli yksi poika Matti Martinpoika (Kurck?), jonka Porth. p. 423 luuloo ollen sama mies Matti Martinpoika, joka v. 1433 kuhtui ihtesek Vapamieheksi, ja v. 1437-1446 oli Lainjulistajana Etelä-Suomessa (Porth. Chr. p. 527). Hänen peätoksistään löytyy vielä monta, vuoesta 1437 vuoteen 1446.
[684] Tämä Katarina (Ollintytär Tavast?) oli kolmasti naitu; nimittäin ensin Turun Kauppa- ja Neuo-miehen Jönis Gudvastesonin kanssa, joka oli myönyt yhen autio-tilan Piispallen, 80 Markkaan; ja siitten Kauppa-miehen Heikki Mörtin kanssa, joka eli v. 1425; ja viimen Olli Syltan kanssa, joka eli v. 1441. Tämä Katarína Ollintytär, eli vielä v. 1455.
[685] Rhyzelius p. 334; keskust. Porth. Chr p 423.
[686] Näistä Poavillisistä kirjoista oli ensimäinen alakirjutettu yheltä; toinen, viijeltä; ja kolmaas, neljältä Poavin-Neuoittelialta (Kardinaler), joista jokainen helpoitti 100:a'an päiv. peästöstä puolestansa, paihti yksi nimeltä Johannes Ulixbonensis, joka oli kirjuttanut nimensä kahen kirjan ala, ja sillä tavalla peästyttännyt 200 päiveä.
[687] Rhyzelius sanoo hänen lähteneen matkalle v. 1420, ja tulleen takaisin jo v. 1421; mutta Porthan arveloopi ellei se lie ollut mahotoin yhessä aastajassa tehä tällaisen pitkän ja vaaran-alaisen matkan.
[688] Nämät kirja-tullot oli annetut v. 1417 ja 1419, että kostella häntä siitä kiivautesta, jolla hään moallisissakin asioissa oli valvonut ja puolta pitänyt kirkkoinsa ja pappiloinsa etua.
[689] Mitä kirjoja hään sieltä lie tuonut on tietämätöin, totta kaikki henkellisiä ja poavillaisia. Juusten kuhtuu heitä "plurimos Theologiae et Juris libros" (jolla tässä ymmärtännöön, kuuluvia — ad Jus Canonicum). Näistä henkellisistä, nimittää hään Evankieliumin ja Epistolan kirjat (Evangeliare et Epistolare); joista hään puhuu, että olivat tehtynnä varsin somasti, ja hopealla peälle-juotettuna. Miten isossa hinnassa kirjat niinä päivinä piettiin, ja miten kalliiksi tuli yksisillen heitä ostoaksensa, arvataan e.m. siitä, että Mynämäen pitäjä anto Piispallen Kintikkalan tilan, yhestä kirjasta nimeltä Legendarium; ja v. 1439 oli yksi Messu-kirja niinikkään myöty Loimijoen kirkollen 80 Markkaan, ja toinen löytyi vielä Turun kirkossa, joka oli 100:an Markan maksava (10 Markkoo luettiin 1:ksi naulaksi puhasta hopeata: en lödig mark silfwer) lue Åbo Tid. 1789. p. 337. Porth. Chr. p. 432, 489.
[690] Näistä luettiin Viina-pikari, Leipä-lautainen (patén) ja kaula-kahleet (halsband) puhtaasta kullasta, yksi varsin kallis ja iso Risti-kuvainen (krusifix) hopeesta, Pöytä-liinoja (Altar-dukar), Messu-paitoja ja kauhtanoita (Mäss-skjortor) m.m. Niin myös oli hään hopeilla lukoittanut Pyh. Henrikin vainoon peä-kallon ja käsiluut, niin kuin tapa oli poavilaisissa tehä, niiten hurskaisten ja pyhiksi julistettuihen miesten kanssa, joihen luita ja ruotoja kahottiin paremmaks kultoo. Mutta koska nämät hopeet ovat tulleet vihollisilta pois-siepatuiksi, ja kuitenkin vielä näytetään tätä pyhee käsivartta, joka on ruohonpäinen peältä-nähen, niin Porthan arveloo: ellei Heikki vainajan luut jo lie tulleet pois-viskatuiksi, ja jonkun toisen, (e.m. Piispa Hemmingin) pantu siaan. Yhtäpä se meillen teköö kennen hyö lienöön, "Ei Pekka ouk Poavoa pahemp".
[691] Vallan-hallittamus, Politik; vallan-hallittavainen, politisk; Vallan-hallittaja, Politikus.