Ukko vanha Väinämöinen
Lukeili niitä lumoja,
Sopotti niitä sanoja, 70
Joilla seätä säretähän,
Tuulen kynnet kytkytähän.
Likemmäksi pilvet liittiin,
Liittivät, likentelivät,
Pakahtuivat peällen toisten
Paksuiksi kuin pilven pankko,
Sakeeksi kuin suola-säkki.
Väinämöinen vanha miesi
Hyppäis kyynnä kynnyksellen,
Nousi kuin kana katollen, 80
Niinkuin oksallen orava.
Minä pyöräytin perästä,
Keikahtelin kärpäisennä.
Alkoi laulujaan latella,
Lukea pilven lumoja.
Peästi pilvet pintehestä,
Satamasta sapet kaikki,
Veen-varat vuotamasta,
Hattarat hajoamasta.
Ukko lauloi loilutteli 90
Vanhoja lumo-sanojaan;
Laulo päivän paistamahan.
Laulo pilvet nousemahan.
Pilvet nousi, päivä paisto,
Yhtenään kynnet ylensiin;
Ukko ylös kynnen kanssa
Nousi kuin sumu suella,
Kasteli aurinkon avulla;
Nousi päivän, nousi toisen,
Kohois kohta kolmannenkin 100
Ilmarisen ilmoihihin,
Takoilian taivoihihin,
Ilma-koarihin ikuisiin.
IV. Sången.
En närmare beskrifning på sjelfva denna deras resa genom etern. Samtal i anledning häraf de resande emellan. Väinämöinen underrättar slutligen Skalden att deras väg förde dem tili Runola, till detta diktens land, de Finska skaldernas Olymp.
Ensimmäisen päivän peästä
Näkyi moata, näkyi mannut,
Näkyi mehät ja meretkin.
Toisen päivän peätettyä,
Moa ja moailman malossa
Sinitti niin kuin sinervo,
Hiilui niinkuin hiiren häntä
Rapisevan moan raossa.
Päivän kolmannen perästä
Kaikki varjot vaikenivat 10
Kaikki hoamut hajoisivat,
Hälveni nämät hämärät.
Sinisiksi silmät muuttui,
Korvat kuulemattomiksi,
Aivon autioks ajatus. — — —
Ukko soitti, matka joutu,
Aika kului, tie lyheni.
Yheksättä yötä kului,
Kului päivee kymmenettä,
Nähtiin tuolla taivaan alla 20
Pilkka pikkuinen pimiä
Perhoisenna lentävännä,
Kiiäten tulen-kipuna.
"Väinämöinen veikkaseini
Liekköön ilmassa itikka,
Takiainen taivahassa?"
"Siin' on viitta viskattunna,
Karsikko on kasvattunna
Keski-tieIlä taivoisehen;
Josta tuulet tuunetahan, 30
Ajan-kulut arvatahan,
Matkan mutkat muistetahan."
"Niinkö vainen vanha miesi
Jorottelet joutavia,
Lasket vanhoja lorujais!
Väinämöinen veikkoiseni
Onko tuolla tuulen kuikka,
Lemmon lintu lentämässä?
Vai lie ahavan ajaja,
Joka ajaa aurinkoa 40
Valkoisilla varsoillansa,
Säistäväisillä sälöillään?
Turpa tulta tuiskuapi,
Suusta valkia valuupi."
"Siin' on silmä kaikkivallan,
Taivaan napa naulattunna,
Siinä syäinen sykööpi,
Muna moailman makoopi."
"Niinkö vainen vanha miesi
Jorottelet joutavia, 50
Lasket vanhoja satujais,
Lapsen lauseita latelet.
Sano suorilla sanoilla,
Puhuk miesten mieleheksi,
Miehen mieleksi minullen!