"Onko tuolla päivän peitös,
Päivän peitös, kuun kuvaus,
Jolt' on kuummeet syrjät syönyt,
Piru pohjoa pilanna,
Kehittänyt, keännyttänyt, 60
Salpanut savussa saunan,
Riihessä ripustelunna,
Mustaksi muutattelunna?"
"Siin' on Runolan hovia,
Lauluin linna laitettunna
Keski tiellä taivahalla,
Tehty tähtien välillä
Paistamahan, loistamahan
Keskellen lavean luonnon;
Ymmärrystä ylempänä, 70
Alempana aurinkoa,
Väilyypi heijän välillä.
"Siinä oatokset asuuvat,
Mielet miesten miettelöövät
Tapaillessaan taivaan töitä,
Luonnon töitä tutkittaissa.
"Siinä ilmassa isossa
Lainehtii kuin sota-laiva,
Purjehtii kuin hyväik pursi,
Miten somat soittojamme, 80
Sitä-myöten nouseneepi;
Kuten laihat laulujamme,
Sitä-myöten laskeupi."
V. Sången.
Framkomst till Runola. Beskrifning härvid. Väinämöinen lyckas inkomma genom första porten. Förgården afmålas.
Siitten tuohon tultuamme,
Pesään lauluin peästyämme,
Olipa kuin kuu kehässä,
Päivä suuressa sumussa.
Ympärillen aita pantu,
Lukin verkkona kuvottu,
Seipähitäk seisomahan,
Visoitak vivahtamahan.
Pisteet tehty pistoksista,
Ammuksista aita pantu, 10
Keärmein nimillä nioittu,
Sammakkoin sala-sanoilla.
Noitumus oil aijan peällä
Kiini-kirottu kovasti;
Taikaus monen tapainen
Pantu peällen kaksin kerroin,
Jotta velhot välttäisivät,
Pelkäisivät heikko-päiset,
Kavahtais katehet kaikki.
Kuus oli kujoa tuolla, 20
Portti kunkin kujan suussa;
Pirran kaitehen kapeempi,
Korpi kuusen korkiampi,
Loihtein lumoilla lukottu,
Salpattu Lapin sanoilla.