Väinämöinen vanha miesi
Potkais portin polvellansa,
Päristeli perällänsä;
Eipä lauvat lauvaistunna,
Lukon leuvat luksahtunna, 30
Hajonnut hampaat hatarat.
Väinämöinen vanha miesi
Puristi pukarin suuta
Peukalon pelmuttamalla,
Nuoli-sormen notkelmalla;
Eipä hattarat hajonna,
Eikä väkkärät väjynnä,
Ei peässyt vivut vireistään,
Lauvennut takaiset tankot.
Väinämöinen vanha miesi 40
Hosutteli housujansa,
Heläytti helmojansa,
Sanoipa sanoa kaksi,
Popotti puhetta kolme;
Lumoukset laukesivat,
Portin pielet aukenivat,
Vaipuivat vanhat saranat.
Peästiin Runolan pihahan,
Lauluin kaikkein kartanohon.
Pihat piri-pintanansa 50
Täpö-täynnä tieturia,
Tieturia, taituria,
Kaikellaisia kateita.
Kaikki Karjalan katehet;
Kaikki salvurit Savosta,
Poppa-miehet pohjan moalta
Täsä toistaan koittelivat,
Kiistelivät, kiihkoilivat
Soaha sanoja sakkeita,
Puhen-päitä puuttuvia. 60
Tässä noijat noituksillaan,
Välillänsä velhot väitti,
Pulmutellen puheitansa,
Kaksin kolmin konstiansa.
Yksipä pino pihalla
Pirulaisten pistoksia,
Kaksi kaivoa pihalla
Kateheitten kaivamia,
Kolmet koiroa pihalla
Lappalaisten laitoksia, 70
Neljä neitoa pihalla
Luonnottaren tyttäriä.
"Väinämöinen, Väinämöinen!"
Piijat soitti pillillänsä;
"Väinämöinen, Väinämöinen!"
Koirat haukkui korvillansa.
Väinämöinen väistelihen
Tästä parvesta pahasta,
Sukelsiinpa sukkelasti
Likemmäksi linnan luokse, 80
Tyköön Runolan hovia.
VI. Sången.
Ankomst tili den andra porten, der Toivotar (Hoppets och Önskningarnes gudinna) anträffas. Samtal med henne. Genom Sångens allmakt lyckas det Väinämöinen omsider att äfven öppna denna port. Han emottages innanföre af Onnetar (Lyckans gudinna). Samtalar med henne.
Tuolla tuli portti toinen,
Varsin vähäinen veräjä,
Pirun silmee pikkuisampi,
Kieltä kärpän kiehkarampi.
Pihtipuolin piika seisoi,
Makais polvillaan poloinen,
Kyynisillään kynnyksellä;
Käsi käteen liitettynnä,
Sormet sormihin sovitut,
Rukoili että runoili. 10
"Mitäs itket piikuueini,
Mitäs vaimoinen valitat?
Itketkös sä piikuuttaisi,
Valittanek vaimouttaisi,
Vaikos sulhaistais suruilet,
Kujertelet kullaistaisi?"
"Enkä itke piikuuttaini,
Valittelek vaimouttaini;
Enkä sulhaista suruilek,
Kujertele kullastaini. 20
Ovehen avattuahan,
Veräjän levittyähän,
Soisin pihaan peäseväni,
Kartanoon laskettavani.
Joma outin tuon ikäni,
Elin-aikani kokotin;
Vuosikauvet, vuorokauvet
Olen outtanut ovella
Käyvän toivoini toeksi,
Mieleksi minunkin mieli. 30
Ovi aina aukeneepi,
Toiset tuohon tunkeksehen
Ajaksen väki-pakolla;
Muihen on vuuessa vuoro,
Voan ei millonkaan minunpä."