Tegneriltä. (Ruotista suomennettu).
[Lauletaan kuin: "Kung Ring han satt i högbänk om Julen och drack mjöd" &c.]
Ring Kuninkas, rahillaan, jouluna oltta joi,
Sen viereen istui puoliso, nuor' ja kaunis toi;
Kuin syys ja suvi nähtiinpä niitä vierekkään,
Tuo oliik sulo kevät, se kolkko syksy hään.
Niin tupahanpa tuli jo ukko vieras sinn';
Hään peästä jalkoin asti nahoissa pukeiksin.
Hään piti kepin käissään, ja kävi kyyryssään;
Mutt' korkeemp' kuin ne toiset, niin oli kuitenk' hään.
Hään istuaksein paniin, sopessa, pankolla;
Siin' onki köyhäin paikka, ainakin arvolla.
Nuo hovinherrat nauroit, ja iskit silmänsä;
Ja sormellaan osotti, ukkoa, ilvensä.
Nyt vihastuipa vieras, sen silmät leimahtaa;
Hään miehen, yhen heistä, rinnoista kiini soa,
Ja sukkelasti keänsi sen ylös-alaisin.
Ne toiset vaikenivat: myö oisiik tehnyt niin.
"Mikäpä häly tuolla? Kuk' murtaa rauhaani?
Niin tules ukko tänne, puheillen, kultani!
Mitä on nimeis? Mistäs sä olet? Mitäs hait?"
Niin sanoi, vihapäissään, kuninkas — muuta pait.
"Kyll' paljonpa sa kysyt! Voan minä vastaan sull':
En annak nimein kellen; se kuuluupi minull'.
Katumuksessa synnyin, puutos mun taloni;
Tänn' tulin Ulvilasta, — siin' vietin yötäni.
"Ma ennen muinon kulin, merellä, laivalla;
Sill' oliik vahvat siivet, se lensi ilolla.
Mutt' nyt jo hyljättynä, se jäätyy rannalla;
Itek oon vanhaks tullut: vaivapa vanhalla.
"Ma tulin tiijustellen, opiksi mieltäisi,
Niin tehtiin mullen pilkkaa, en olek narriksi!
Ma sain niskasta narrin, ja keänsin häntä päin.
Suok anteeksi Kuninkas! — Tok' vahinkoksi ei."