Juopuneen Horajamista, telmätessän.
(Suomentaminen Fredmanin Lauluista N:o 62).
[Lauletaan kuin: "Aldrig ett ord, för ta mig tusan tunnor bänkar och bord" &c. Tässä kuvaillaan muka sitä reuhoamista, milt'ei tappelemista, kuin syntyy, koska isäntä hyvin jo juovuksissaan, ja välistenkin horajaissaan, tahtoo pakottoo vieraitansa ylenpalttiseen juomiseen; ja koska nämät kokeevat, hänen kiini-pitämisellänsä, esteä turmioita tekemästä. Äsken painettu "Suomessa" 1847, N:o 10.]
Ei puhettakaan!
Sill saakeli soikoon — kuin suuttuisin voan,
Niin penkit ja pöyvät, ja taivas ja moa,
Ne pelkäis,
Ett' selkääns'
Hyö kohtapa, jokainen, soa.
Ei Pohjolan portto, eik' hiijenkään väki,
Ne pystynek minuun, kuin viinoa laskussain näki.
Peikko, tuo väitteä,
Heitteä,
Peitteä
Meitä.
Kyllämä kuritan tuon!
Pois tieltäin,
Pois tieltäin! :|:
Jos et sä pulloisi juok.
Olkaappas vait!
Saakeli soikoon — jo selkäisi sait!
Paukutan peähäis, ett' halkiaa luu.
Niin tuokaa,
Ja juokaa!
Sill Bacchus ei suvaihtek muu.
Hattuisi näin!
Kallellaan, kokallaan, — takoapäin! —
Ja nuttuisi pois! Jotta näkisi kaikk',
Ett' tämäkin työ onpa saakeli kova ja vaikk'. —
Yksinki pappi,
Tappi,
Nappi,
Sappi —
Totta moar' — kaikkipa nuo…
Pois tieltäin,
Pois tieltäin! :|:
Jos et sä pulloisi juo.
Juopuneen valitus.
(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 23).
[Lauletaan kuin: "Ack du min moder, säg hvem, dig sände" &c. Tämä laulu onki kaikista Bellmanin lauluin-laitoksista, meijän mielestämme, kauniin, syvä-luontoisin ja synkkä-sanaisin. Kuvataan muka, hänessä, juoppo-lallin surkuteltavata ja meitä hirmuttavaa mielen-luontoa, koska hään, selväpeässä, turmelustansa katuvainen, kiroillen syntymisensä, päivittelöö tätä onnetointa elämän laitoa, mutta kuitenkin haluttaa häntä heti toas, hillihtemätäk, entiset himonsa, kunnekka hään viinalta vähittäin virvoitettu, siihen jo unouttaa surunsa ja mieli-murheensak, ja jälleen toas, juovuksissaan, humala-riemuillaan rehettelöö.]
Äitini kulta! kuka sun soatti
Vuoteelle isäni?
Siinäkös siitten yksissä jo moattiin?
Voipa poloini!
Halaisit vanhan;
Vaivani kannan
Sinun tähteisi;
Koskas sa huiskit,
Leikit ja kuiskit,
Virkist' vereni.
Maht' piteä itekseis
Neitsykäisyyteis!
Kutti, sun vuotees ja sänkyis-värkki,
Kussa sun neitsyys jätti!
Kutti, sun silmäis ja sun piikuus-merkki,
Joka isäin petti!
Kutti, kuin kantoi
Kihlat, ja antoi
Suostumuksensa!
Kutti, kuin läksit
Sänkyyn, ja — täksi
Vuoksi — haluilla!
Vai liekös saunassa,
Minun synty-moa?