Uskollisuutta en kahok miks'kään,
Kuttipa vanhempain!
Tässäpä, pitkällään, nyt makoon yksin,
Hyvän levon sain!
Kenkäni nätti,
Riepu ja rätti,
Paita mustana;
Huivi ja takki,
Karvatoin lakki
On mun turvana!
Mun ruumis syyhytteä;
Nostappas mun peä!
Kylmät on käteini, ja seäret laihat,
Puisteloo kaikki luut;
Vaipuuvat moahan, eikä mitään taijak,
Kahoppas nuo muut'!
Silmäini, veikot,
Ovat jo heikot,
Huonot kaikki tyyn';
Eikä mun kaula,
Jaksakkaan laulaa —
Mikäs siihen syy?
Liekös viinaa viel'?
Tekisi mun miel'.
Janottaa minuu — joisin kuin härkä,
Vaikkapa mitä voan;
Olenki juoppo — vaikk'en viinan märkeä
Olek soanutkaan.
Köyhä, jos kohti,
Ryyppeä tok' tohtii;
Kulkku, kultani!
Kaikissa retkiss',
Kuoleman hetkiss'
Kastan suutani;
Ja, vaikka kuolen nuon —
Vieläik siitten juon.
Luukut jo peästä'än, avaavat oven,
Sänkyt jo heitetään;
Tähtipä koilta painetaan moan poveen,
Pilviin peitetään.
Päivä jo paistaa,
Tornit ne loistaa,
Ilma kaunis lie —
Missä mun housut?
Tässäpä rousit,
Jotka krouviin vie.
Enkös siis' viinaa soa?
Kuolen janosta. —
No, niin mä tahon karaista mielein!
Horjua sinneppäin;
Nytpämä voijan kulkkuini ja kielein,
Kaikki jäsenein'.
Hurraapa huuta!
Nyt ei ouk muuta!
— Koatak laskuun, hoi!
Nytpämä voinnun,
Luonnun ja toinnun,
Enkä pelkeäk noi…
Tuo tänn' viinaisi!
Kiitos kultaini. —
Moattuais, kiitän! Kostelen niitä,
Jotkapa häissä joi;
Kätkyni tekiääki hyvin kiitän!
Siihen hirren toi.
Voimaisi kiitän,
Tekojais siitten,
Vanha isäni!
Jospa me taisimm'
Tavata, saisimm'
Ryyppeä viikonki.
Tottapa juovuksiin —
Joutuisit moar' niin.
Oamulla, Muoria kuvaelessaan.
(Suomentama Fredmannin Lauseista N:o 39).
[Lauletaan kuin: "Storm och böljor tystna ren" &c. Äsken painettu
Lentolehessä "Suomi" 1847, N:o 16. Herra J. F. Granlund on myös
varsin somasti koitellut mukaillaa tätä Suomeksi, Laulussaan
"Kevät", painettu Turussa 1845.]
Myrskyt taukoovat jo pois —
Ilma kaunis — kohta ois,
Varjot väheneepi; —
Päivä läheneepi,
Pilvet kulkee,
Sumun sulkee,
Ilmoittaavat päivän, julki.
Tuulet hiljain puhaltaa,
Lehet kaikki liikuttaa,
Hoavat kaikki huojuu,
Suot ja lähet kuohuu.
Tetret soittaa,
Ohjat, joita…
Miesi hevoistansa hoittaa —
Uunissapa
Palaapi jo
Risuja ja
Tikkuja. No!
Jopa velli-pata kiehuu —
Mies, jo tulellans',
Suuren tukan kans',
Piippu-nysällänsä liehuu;
Istuin kivellä,
Työmies, niitulla,
Lapiansa kohoittaa.