Tahto tietä Toavettikin
Kuita muita kutsutahan
Tähän kestihin keralla.
Sanoo Pekka pensiästi:
"Minä laitan Lautamiehet,
Kutsun kunnia-sukuiset;
En tottele Tolpparista,
Loisimiehistä mitähän.
(Ruokkia Rusia piteä.
Vaikk' on toisen tolparinna).
Vielä kutsun kuuluisammat,
Herratkin Hevoisten kanssa
Taviniemeltä talutan,
Sihtierin sivalan tuolta.
Tapan valloillen Vasikan,
Hiehon hieno-seärisillen,"
(Vaan ei anna akka myöten,
Mutta puhuupi pulskasti):
"Anna vanhenna Vasikan,
Parata patukka-hännän!
Tuosta toista toivotahan
Moallen maijohon-antaja."
Siitten Pekka pelmastaapi,
Pistää puikkohin punaisen,
Aika varsan valjahiisen;
Ennättääpi Eskeliseen —
Tuossa Poavollen puhuupi,
Lautamiehellen latelee:
"Nyt on Ukko uupununna,
Vanha Voari vaipununna,
Niin tule sinäkin tuone! —
Tuo pikari tullessaisi,
Suurus-pullo suurellainen
Vati vaskinen kuleta,
Tina-kannu kanssa vielä!
Ei taija talossa meijän
Olla kunnon astioita,
Joilla juoma kannetahan,
Olut tuuvahan tupahan,
Pöyvän peällen pulskiasti.
Katahis' on meillä kannut,
Tuopit tuohi-vantehiset".
Lautamies lupaisi tulla
Taitavalla Tammallansa,
Joll' on kaunihit kaviot.
Silmät kyllä varsin siistit.
Korvat korttelin-pituiset,
Syltty-keinot kelvolliset
Niin siitten tuloopi tuolta
Luoksen Lukkarin omansa.
Kellonsoittajan somaisen.
Kuhtuu tuolta kuusi miestä
Kahen konkarin keralla;[23]
Muorillensa muistuttaapi.
(Se oli siitten seitsemäänsi
— Kaheksaas oli vanha Kaisa,
Aivan Lukkarin Anoppi).
Niin siitten tuloopi tuolta,
Tavisalmehen samottain.
Heitti Hestansa pihallen,[24]
Tasa-turvan tantarellen.
Kulkoo kohta kuistin luokse,
Pontiuksen porstuahan;
Tuosta lemmaisten tupahan,
Aijaisten ala katoksen.
Turistaiksen tultuahan,
Peristäiksen peästyähän,
Puheleepi pulskiasti:
"Sais tästä savikko-pelto,
Tämän turvan tuomisia,
Tämän kärsän käyttähiä,
Tämän aivun antemia."
Puheleepi pulskiasti,
Hattu käissä hartahasti,
Kolmikanta kainalossa:
"Oli meilläkin meteli
Ennen nuorra oltahissa,
Naisten palto noapurikset
Oomma soanehet osammo,
Kumpaisetkin kumppalimmo.
— Niin tule sinäkin tuonek,
Paakin Mari matkajaisin;[25]
Pane akka ahkiohon,
Istutek ite sylihin!
Anna konkarin kokea,
Töpö-hännän tölkyteliä!" —
Sieltä veistihin Väisälään,
Kohten Kopoisen kotia,
Karva-kulman kartanohon;
Kuhtui tuolta kuulon miehen,
Ison-kirkon kirkko-veärti.
Pekka Poavollen puhuupi,
Lateloopi Laukollensa:
Marketalle mainihtoopi,
Sisarellensä sivuise:
"Niin tule sinäkin tuonek
Isäisi itkemääni,
Kuinsa viijähään viluhun,
Laitetahan paikkaisehen!"
* * *
Kuin oli ukko uuvutettu,
Vanha Voari vaiputettu,
Multa peällehen muokattu,
Kohta joutuvat kovullen,[26]
Kaunihisti Karhulahan;
Tuossa ruuallen rupeisiit,
Pöyvän arihan akahtiit.
— Jopa nurkasta nurahti,
Sano katko karsinasta,
Rusi runttihin seassa:
"Isot istuvat rahilla,
Pöyhkiämmät pöyvän-peässä,
Taitavaisimmat takana,
Lavihtalla Lautamiehet.
Minä katko karsinassa,
Sirkka-louhossa sihisin,
Vaikka suuren vaivan kanssa
Vestin kirstun kirvehellä,
Höylän kanssa kaunistelin
Karhuisellen kammariksi.
Muill' on tässä mustat pöksyt,
Sinertävät silkki-viivat;
Mull' on nuttu nukka-vieru,[27]
Takki tappuran-sekainen.
Muill' on tässä mustat turkit,
Turkin puuhat puuhkiammat,
Jotk' on lankoista lavottu,
Punaisista, pulskalaiset,
Siniset sivullen pannut;
Mull' on karvatoin kasukka,
Kurehihin kuivattunna
Kupehilta kummaltahan.
Muill' on tässä mustat kenkät,
Sekä soappahat somaiset,
Jos on alla anturatkin,
Korskat varsin konstilliset,
Kolmen tuuman korkeuiset.
Minä runhustan rajoilla,[28]
Kuin on katkon kalla-luista —
Ruunan-päillä runtustelen.
Muill' on pitkät piipun-varret
Kopat varsin konstilliset,
Koko kopran täyvelliset;
Minä tynkällä typitän,
Täpyttelen tähtehillen."
Tuosta suuttu suuret voarit,
Villa-lakkiset vihastui.
Alettiinpa arveltohon,
Minnäk pannahan pahoa,
Ruttoa kuletetaan?
Pukki tiesi pulskan neuon,
Oaron siitten ankaramman:
"Täss' on pahnoa pahanen,
Kuisti on kujan perällä —
Kannetahan katrakkahan!"
Olli oikehen puhuupi,
Husson-poika pulskiasti:
"Ei sinnek Sikahin luokse,
Karva-kärsäisin käsiin
Vielä runtetak Rusia!
Hyvä on Nikkari nimeltä,
Puuni-seppä, sen mokoma;
Oikeen ovet tekööpi,
Akkunat asetteloopi.
Teki kahet kankas-tuolit,
Kahet kaunihit peräti,
Vasta sai ne valmihiksi
Eilen ennen ehtoisia.
Korskat korvihin rakensi.
Kaunisteli kakko-puikot.
Onhan tässä olki-huone,
Lato laitettu jalosti;
Pankaat pakanat sen tuone
Taitavasti — jos tahotten!"
Rusi tuonek runtettihin,
Kannettihin katrakkahan.
Ambrósius ajatteloopi
Tuolla yksin ollessansa:
"Olin minäkin ennen miessä,
Mies-lukua tehtähissä;
Nyt minä poloinen poika
Savohon sanaksi jouvun,
Kylän-juoksukski kykenen."
Isot istuivat tuvissa,
Pöyhkiämmät pöyvän-peässä,
Oven-suussa suuret muorit,
Karsinassa kalsihimmat.
Nuoret piikoiset pihalla,
Poika-miehet porstuassa,
Tuolla suutahan sukivat
Muna-voilla vehnäisillen,
Leivillen rukihisillen.
Minä Rusi raukka-poika,
Heinä-korsussa kohisin.
Olipa auki akkunata,
Pikkuruisen piirullansa,
Tuosta pistäksen pihallen;
Siitten tunkeksen tupahan.
Olisin olutta juonut,
Voan ei Oaron antanunna.
Eskelinen ennättääpi
Puhumahan pulskiasti:
"Ei tämä olut olisi,
Juoma, markkaa maksavainen,
Voan on pullo pulskallainen,
Kuin on kullattu sisältä."