Istuin keskellen isoja,
Lauman lain-lukiaitten,
Syystä kylläkin kyselin:
"Ounko minä millonkahan
Tehnyt työtä törkyllistä —
— Miksi minua sinne
Kannettihin katrakkahan?"
Sanoo Lukkari lujasti:
"Keltä on sinulla käsky,
Kusta oppisi otettu,
Soatu sanat mokomat,
Joit' ei muista mun sukuini,
Eikä tiiä Eskelinen?"
Sitten Oaron ankarasti
Otti piiskan, pitkä-siiman,
Apiltansa aika ruoskan,
Joll' oil Juhtat neuvonunna,
Orihit opettanunna,
Tamman-pojat taitavaksi.
Alkoi runnella Rusia,
Pientä miestä pikkuruista.
Mustavirran viisas Husso[29]
Autto ankara peräti,
Astupa avuksi kohta,
Ajo poikkeen Pontiuksen
Pilatuksen pieksämästä.
— Se on miestä Moaninkalla,
Kirkkokunnan kuuluisainen,
Jot' ei viina viivyttele,
Jouvuttele suuret juomat.
Joll' on akka aivan pieni,
Vaimo voaksahan pituinen.
Jok' on suuresta suvusta,
Asennosta ankarasta.
Vanha Antti ajatteloo[30]
Kuin kahtoo katoksen alta,
Kuistin kusisen sisältä:
"Jospa joutuneen minäkin
Selkäsaunahan samahan!
Voan en minä mielelläni
Rupia Rusin tavalla.
Riksin otan riinistäini,
Taskusta tasa-parisen,
Kura-suusta kukkarosta,
Jonka annan Oaronillen,
Tuolla seästän selkä-luini,
Vanhat hartiain vapahtan
Alta ruoskan ankaramman."
Karhuisellen kanteloopi:
"On nyt ilkiät Isänät,
Kuin ne kuhtu vierahiksi
Tuohisepän Tuppuraisen,
Rautiain rakin-näköinen.
Joll' on silmät siivottomat,
Kasvot vielä karstasimmat
Kuin on kasvot suuren Karhun.
Peällä vanha verka-västi,
Aijas-karvainen kasukka,
Jot' on paljon paikattunna,
Röky-lailla röhnästetty;
Roasut roiskaiset jalassa,
Lian kanssa liitettynnä,
Paskan kanssa paatettunna.
Viel' on soappahat somaiset,
Niin kuin kuivat koskus-torvet."
Kohta korvallen tapaisi,
Kumautti kulmallehen
Anttia äkkiä varsin.
Sai nyt Antti aika paukun.
Kumauksen kulmallensa.
Ei Savosta sanat puutu,
Kuopiosta kummat juonet,
Jos puhuisin puolen vuotta,
Eli kuuta viisi, kuusi.
Petettiinpä Pekka vielä,[31]
Musta-soaren sartti-poika.
Hyttylän hyvät emännät,
Akat vanhat viettelykset,
Surulliset suuret muorit,
Saivat saunahan saloa
Pekan olla yksinänsä
Jossa Moaria makaisi,
Pieni tyttö pitkällänsä.
Moaria makia…
Tuolla miehen mielitteli,
Husson pojan hullutteli.
Oamulla äkin varahin,
Kohta päivän koittahissa,
Voati kohta Vainikaista
Puhumahan puolestansa.
Anto kihlat aika-lailla
Kautta vanhan Vainikkaisen.
Siitten Kaisa karmistaiksen,
Kaisa kolkosti puhuupi:
"Ei sinua Noijat noijek,
Hulluttele Hussolassa!
Kuinma annan kulkuhuisi
Lemmon-paskoa palaisen
Pirun-kusta pikkuruisen."
Virsi on tehty syytä myöten,
Asioita arveltunna:
Tät' on virttä viikon tehty,
Koko kolmet vuorokautta
— Vast' on soatu valmihiksi.
Mutt' tuosta murehteleevät,
Toruvatkin toisen kerran.
Oaron keänsi kulmahansa,
Kahteloopi karsahasti,
Eipä huoli Eskelinen
Virrestä vihanen olla,
Laulusta lakihin männä. —
Enkä voi minä enemmin,
Jaksa Pukista puhua!
Nyt minä murehtin muuta,
Valittelen vaivojani
Kulettaissa Kuopiossa,
Kärähissä käyttähissä;
Siell' ei viina viskoo peätä,
Olut ohtoa kivistä.
Kyllä ois olutta ollut,
Karsta-vettä Kuopiossa,
Voan ol' kuiva kukkarossa
(Matti taskussa makaisi).[32]
Riimut rieskana mänivät,
Ketjut kesku-ruokaisina;
Ei niistä ehoni elätty,
Eikä kystä kyllin syötty.
Jo olisin kurja kuollut,
Koatununna kaupunkihin,
Mutt' oil Kermo kelpo poika,
Peräniemeltä peräisin,
Joka autto atrialla,
Muisti murkinan-palalla.
Anto vielä viina-ryypyn,
Olut-tuopin oivallisen.
Ryynäinen.
RIEMU-LAULU JUUBEL-JUHLASTA v. 1817.